Valkoinen lumi

”Tammikuussa lumen paino” lauletaan Anna Erikssonin levyllä, mutta nyt ei lumi paina paljoakaan, sillä niin vähän sitä nyt on. Toivottavasti toukokuussa ei enää ole lunta maassa. Säätietojen mukaan tälläkin viikolla on odotettavissa lauhtuvaa parin pakkaspäivän jälkeen.

Niin se ekoteko, taitaa tulla aivan näiden poikkeuksellisen leutojen ilmojen luonnollisena seurauksena. Sähköä kuluu lämmitykseen vähemmän, kun kylmien pakkasten nurkissa paukkuessa. Muutenkin huoneiden lämpötilaa on tullut seurattua, joten mitään todellista huippukulutusta ei enää tammikuun jälkeen voikaan tulla.

Hiihtäjille lumenpuute on kiusallinen ja varmaankin suksikauppiaat ovat haroneet hiuksensa harmaiksi. Minä kulkisin mielelläni metsissä lumikengillä tarpoa, mutta nyt en ole vielä lukikenkiä jalkaan sitonut, sillä vähälumisessa metsässä parjaa ihan maastojalkineilla.

Lunta

Nyt sitä on saatu lunta maahan asti, joten nyt on vain toivottava, ettei lumisateen jälkeen tule vettä perässä. Autokelit eivät ole pyryisessä säässä kovin kehuttavia, koska tie on liukas ja näkyvyys on huono. Siinä niitä peltikolareita sitten tahtoo tulla. Uteliaille on ihan oma sivusto, josta kartalta näkyy missä liikenne on ollut suurimmissa vaikeuksissa. http://www.tilannehuone.fi/halytysmap.php

Tänään kirpparilla

Olen innostunut seuraamaan elämää ja markkinoita kirpputorihalleissa, mutta nyt se on jäänyt vähemmälle. Olen jotenkin ollut huomaavinani, että hyviä löytöjä noista markkinapaikoista ei enää voi oikein tehdä. Hallit ovat kasvaneet ja pöytäpaikan hinta on noussut. Kustannukset on tietenkin siirretty vanhantavaran hintoihin.

Kirpputori on minun mielestäni parhaimmillaan, kun sieltä tuntee löytäneensä jotakin ainutlaatuista. Harvinaista tai halpaa, mielellään molempia, niin tyytyväisyys on taattu.

Tänään sitten kiertelin nuo ”hyllykilometrit” tarkalla silmällä etsien, eikä mikään meinannut sytyttää. Oikein siitä tuli huono mieli, että ihanko vedän vesiperän. Yleinen havainto on, kuten joskus ennenkin, että osa tavarasta on luvattoman huonoa ja puhdistamatonta.

Olin todella halukas ostamaan ja viimeistä hyllyriviä, jo kassalle kävellessäni löysin lehtinipun. vuosikerta 2002, kaikki 12 numeroa siististi kutistekalvoon pakattuna. Aikanaan irtonumeron hinta on ollut 7:90, nyt sain koko paketin 7:20 € hintaan. En kerro lehden nimeä, koska sillä ei ole merkitystä, mutta se ei ollut tekniikkaa sivuava lehti, jonka tieto menettää viikoissa merkityksensä. Tämän lehden artikkelien tieto on arvokasta.

Niin sitä aina jotakin mielenkiintoista löytää, kun ei mitään erityistä etsi.

Valoisaa aikaa kohden

Ei voi mitään muuta kuin iloita, että viikon alussa tapahtui luonnossa suuri muutos, kun maahan tuli valkoinen lumikerros. Ei niinkään sen vahvuus, mutta valkoisuus, ja valoisuus on ilon aihe, joka kuuluu Suomen kevättalveen. Sininen taivas lumen valkoiset hanget on kuin suoraan Suomen lipusta. Harmillista, jos ilmasto muuttuu niin, että valkoista on vähemmän talvisin. Samalla saattaa käydä siten, että sinistäkään taivasta ei nähdä paksujen pilvien lomasta. Tietenkin kesällä järvemme peilaavat taivaan sinisistä, joten säilyyhän tämä sinivalkoinen Suomi.

Pakkasta ei tarvitse olla paljoa, sillä kuralätäköt pysyvät jäässä varpaan kuivina, jo pienelläkin pakkasella. Niistä yli 20° paukkupakkasista niinkään ole väliä.

Tällainen leuto talvi varmaankin näkyy, myös sähkölämmitteisen talon energiakulutuksessa. Ehkä kilowatteja kuluu vähemmän, mutta sähkön hinnoittelulla huolehditaan, että sentit eivät jää lojumaan kuluttajan kukkaroon, vaan ruotsalainen sähköyhtiö rahastaa eurot pois.

On se vain kummaa miten me suomalaiset olemme tämän EU:n aikana antaneet monet asiat siirtyä ulkomaisten hallintaan. Kohta tuntuu, kuin olisimme kokonaan vuokralaisia kansainvälisen pääoman hallitessa.

Kuluttamisen mukavuus

Monissa arkipäivän asioissa olemme todellisia kuluttajia, sillä tuhlaamme luonnonvaroja sumeilematta, ehkä täysin ajattelematta. Kun sitten lähtee miettimään, miten pitäisi toimia vähentääkseen kulutusta, niin ei niitä olekaan kovin helppo keksiä.

Paperia voisi säästää jättämällä päivälehden tilaamatta ja lukemalla uutiset netistä. Myös kirjaston käyttö voi säästää paperia ja rahaa. Saahan kirjastossa lukea lehdet ja lainata kirjat. Pidän kirjastossa mukanai pintä taskukameraa, jolla voin tallentaa, joitakin tärkeitä asioita erikoislehdistä. Se käy kätevästi, sillä hyvässä valaistuksessa ei tarvitse väläyttää edes huomiotaherättävää salamaa.

Tietokoneelta ei aina pitäisi ottaa tulostetta, niin neuvotaan, mutta se on niin helppoa.

Viimeviikolla olin nuhaisena ja käytin paperinenäliinoja ja nenänhuuhtelukannua. Olisin kyllä käyttänyt kankaisia nenäliinoja, mutta niitä ei kaapista enää löytynytkään ja vaimokin oli haluton pesemään räkärättejäni. Toisaalta, kumpi sitten on suurempaa kulutusta pestä niitä liinoja tai kuluttaa kertakäyttöisiä nenäliinoja? Kertakäyttöisiin astioihin ei ainakaan kannata tuhlata senttiäkään.

Kurjaa

Tämän hetken olotilasta voisi todeta sen olevan kurja. Pieni flunssa voi pistää ison miehen noloon tilaan. Nenä vuotaa, suuta kirvelee, silmiä kivistää ja päätäkin pyörryttää. Ei tämä ole liioittelua, mutta siinä on ripaus itsesääliä.

Kuuma kahvikupillinen ja tilkka konjakkia olisivat ehkä paikallaan, mutta kun kaapissa ei ole ainuttakaan avattua konjakkipulloa. Saita mies ei avaa arvokasta pulloa ilman hyvää seuraa. Tällaisessa depressiossa ei edes hyvä seura tee kaltaisekseen. Eräs hyväksi koettu keino lievittää tuskaa on käyttää suolavettä ja Neeti nenänhuuhtelukannua. Onneksi se on olemassa ja siitä on hyötyä enemmän, kuin kokeilematta voisi uskoa, joten kokeilkaa muutkin. Muovisia kannuja saa mm. hyvin varustetuista apteekeista.