-Siin se vaan menee, sanoi Jaakko

Hän on sellainen hiljainen mies, joka tarkkailee ympäristöään ja harrastaa mukavia tilanteeseen sopivia sutkauksia ja hoitelee omakotitalonsa laajaa pihaa.

Jaakko on hyvä ystäväni ja työtoveri, vuosien takaa. Hän asuu tässä lähellä ja tapaamme silloin tällöin, minä tunnen hänet hyvin ja hänen vaimonsa Maijan sekä aikuiset lapsensa. Olemme perheystäviä. Jaakko on minua noin kymmenen vuotta vanhempi ja viettänyt eläkepäivä jo useita vuosia.

Soitin keväällä Jaakon lankanumeroon, johon vastasi Maija. Kysyin mahtaisikohan Jaakko lähteä tänään minun kanssani ajelemaan tuonne kylälle, mentäisiin istumaan? — En mää usko, että Jaako ny lähtee, se on vähän ollu huonos kunnos. No mikä sille nyt on tullut? Kertokoon ite, mä pyydän sen puhelimeen, sanoi Maija.

Juttelemme Jaakon kanssa vähän ilmoista ja kysyn, lähtisikö hän mukaani tuonne kylälle? — En mää taida lähteä, kun on vähän veto heikentynyt. No kerro?

- Mää kävin lääkärissä ja olen nyt hypännyt siellä jo monesti. On otettu paljon verikokeita ja koelpalakin otettiin ja nyt on tullu semmonen tuomio, että mul on syöpä. Ei se ole kovin paha, mutta se on nyt todettu imusolmukesyöväksi. Hoitona mulle aletaan antaa sitä solumyrkkyä, kolmen viikon välein

Vai niin, sitten ymmärrän, ettei sinua huvita lähteä. -Ei nyt, mutta katotaan joskus toiste.

Aika suuri yllätys oli kuulla tuollainen uutinen, joten millainen shokki se mahtaa olla sairastuneelle itselleen. Sitä nyt on turha kuvitella, koska tiedän sen olleen rauhalliselle Jaakollekin paha asia.

Tässä on nyt sitten pidetty yhteyttä kuten ennekin tai ehkä vielä enemmän, kuin aikaisemmin. Joskus Jaakko on pyytänyt minut viemään hänet sairaalaan, jossa hänelle on annettu solumyrkkyhoitoa, olen myös hakenut hänet siltä, jos hän on sitä pyytänyt, sillä hän ei mene mielellään hoitoon omalla autolla, lieko siitä tullut lääkityksestä joskus huonovointiseksi.

Hän leikkautti tukan pois, sillä solumyrkyn vuoksi se kuitenkin lähtee, muutenkin Jaakko on muuttunut entistä vakavammaksi ja laihtunut mies on.

Jatkuu joskus myöhemmin…

Linkki: Stytostaatti

Outo avunpyytäjä

Asumme omakotitalossa vilkkaan paikallistien varrella. Eräänä hyvin sateisena heinäkuun iltana kellon lähestyessa puolta yhtätoista, oveen kolkutetaan voimakkaasti. Odotamme tyttären perhettä tulevaksi käymään lomamatkalla, joten oletamme vaimon kanssa heidän olevan ovella. Oven avattuani sisään astuu outo mies, hän on märkä ja ilman kenkiä, ei ole sukkiakaan vaan hän on paljasjaloin.

-Saankoo mä soittaa, multa loppu bensa ja auto jäi tuonne tienvarteen?

Mies vaikutti hieman sekavalta, seisoin hänen edessään, tuntematta alkoholin tuoksua. En tiedä onko hän humalassa. Annan kuitenkin hänelle kännykän, hän kaivaa taskustaan osoitekirjan ja etsii siitä numeron, jonka naputtelee puhelimeen. Numerosta ei vastata. Hän ojentaa puhelimen minulle takaisin, jolloin pyydän häntä sanelemaan numeron uudelleen, soitan numeroon, mutta ei siihen vasta nytkään, vaikka numero on taatusti hänen antamansa mukaisesti oikein.

Outo kulkija miettii ja kysyy: — Onko sulla bensaa? Vastaan, että ei ole, sillä en halua antaa sitä hänelle, koska epäilen miestä humalaiseksi. Samalla hän sanoo, ettei ole rahaa, ja näyttää kädessään olevia kolikoita, joita on 45 senttiä.

Ulkona sataa edelleen rankasti. Tilanne on hyvin kummallinen. Sitten hän kysyy:

-Voik sä viedä mut tuonne kolmen kilometrin päähän, erään tutun luo? Eipä minulla taida olla muuta vaihtoehtoa, sillä sateeseen miestä on vaikea passittaa. Hän manaa naapuria, jossa on käynyt ennen meille tuloaan. Siellä ei annettu edes soittaa, hän kertoo, ehkä hekin pitivät kulkijaa outona, kuten totta vie minäkin pidän. Päätän toteuttaa miehen toiveen.

Ajan autoa, ja siinä ajaessa hän tarttuu käteeni ja sanoo nimensä, minä sanon saman nimen, mies katsoo minua hölmistyneenä ja puristaa entistä lujemmin kättäni. Totean, että taidamme olla kaimoja, meillä on sama etunimi. Hän kertoo olevansa 47 vuotia hevosmies ja kotoisin noin 30 kilometrin päässä olevasta kirkonkylästä. Mitään tarkempaa en saa hänestä irti.

Saavumme miehen ilmoittamaan määränpäähän, jossa jätän hänet bussipysäkille. Poistuessaan hän työntää käteeni kolikkonsa 45 senttiä ja lupaa poiketa maksamassa kyydin myöhemmin kulkiessaan. Sanon, että ei hyvä mies, en ota mitään maksua, ja toivon mielessäni, ettei epäilyttävä kulkija poikkeisikaan meidän pihaan.

Mitä se koira teki

Ovikello kilahtaa vaativasti ja sen päälle kuuluu vielä kolkutus. Mitähän, nyt, kuka on noin kiireellä tulossa? Kiirehdin avaamaan oven ja pihalla on Raija, jonka juuri ja juuri vielä tunnistan. Emme olekaan tavanneet pitkään aikaan.

Raija on entinen naapurimme. Asuimme silloin rivitalossa, ja hän asui seinän takana. Muutimme siitä osoitteesta pois vuonna 1987, siitähän on 20 vuotta.

— Asuuko tässä lähellä sellaista isoa tummaa miestä, jolla on kookas koira, hän kysyy. Mietin kaikki naapurimme ja tiedänhän minä erään, joihin sopivat nuo tuntomerkit.

Raija näyttää siteessä olevaa kättä: —Se koira kaatoi minut maahan ja puri käteeni. En heti edes huomannut puremaa, mutta kotona siitä vuoti runsaasti verta. Kävin terveyskeskuksessa seuraavana päivänä ja tähän laitettiin 3 tikkiä.

Tikkien laitto tapahtui liian myöhään joten haava tulehtui.

— Jos löydän sen miehen, käyn kertomassa mitä sen koira teki. Miten siinä näin kävi? En minä mitään vaadi kertoi Raija, mutta sanon sille miehelle, että pitää paremmin sen koiransa hallinnassa.

Pitkässä flexi taluttimessa kuljetettuna koira saattaa olla vaarallinen, joten hyvät ystävät pitäkää koiranne hallinnassa, kun kuljette puistoissa tai kevyenliikenteen väylillä.

Linkki: Eläinten puremien hoito

Tänään satoi noin 55 mm

Sateinen heinäkuu kulkee kohti elokuun alkua. En tiedä kuukauden tarkkaa sademäärää, mutta se on varmasti yli normaalin. Tänään on ollut sitten poikkeuksellisen vaihteleva säätila. On paistanut aurinko ja on satanut, vuoronperään. Ukkonenkin on jyrähdellyt ja satanut rakeita. Oman pihan vesimittarista olen kaatanut pois 55 mm kesäistä sadevettä.

Rakeet tulivat kovana ryöppynä, joka hakkasi etenkin suurilehtisiä perennoja ja tietenkin myös kukkia. Krassin lehdet tulivat reikäiseksi ja suurilehtinen Ruttojuuri kärsi kaikkein eniten kovista rakeista.

Illan kruunasi komea sateenkaari, joten jospa huomenna on parempi keli ja sopivampi ilma sienien keruuseen.

Ajan omaa reittiäni

Lastun aiheen löytäminen voi olla helppoa, tai sitten tuore lastu uppoaa, koskaan virran pintaan pulpahtamatta. Minä ajattelen, että blogini voisi olla, rasia, johon tyhjennän taskuni illalla. Päivän mittaan niihin on jotakin kertynyt, vaikka eläkeläisen taskut ovat aika tyhjät. Työstä vapaana, on ainakin paremmin aikaa paneutua ajattelemaan ja kirjoittamaan, joten bloggaaminen voi korvata jollaintavoin taakse jääneen työn.

Kaikki blogit eivät pulpahda koskaan pintaan, mutta jokaisella on varmaankin joitakin lukijoita, ainakin kävijöitä. Jotkut ovat niin asiapitoisia, että ihmetyttää, että kukahan jaksaa seurata niitä päivästä toiseen.

Tietävätkö bloggaajat miksi he harrastavat verkkoon kirjoittamista. Entistä sekavammaksi minun ajatukseni tulee, seuratessani Blogilistan tuoreita tapahtumia. Monilla blogeilla on melkoisia kävijämääriä, mutta mitä kävijät niistä etsivät ja kenelle bloggaajat kirjoittavat?

Tulevaisuus on aina heti tämän kuluneen hetken jälkeen, koska juuri ajateltu ajatus jää historiaan. Bloggarina taidan tehdä omaa historiaani, suuremmin välittämättä siitä kiinnostaako se ketään muuta.

Blogi

Kansalaiselle tuollainen käsite, kuin blogi on vielä aika vieras. Kun ryhdyn bloggaajaksi haluan selvittää mitä olen tekemässä. Mistähän sitä tietoa sitten saisi?

Hetken pääteltyäni ja googlailtuani löysin sivuston http://www.tsk.fi/termitalkoot/ josta hakemalla asia alkoi selvitä:

blogi; verkkopäiväkirja; nettipäiväkirja
en weblog; blog

määritelmä
WWW-sivusto, johon tehdyt päiväkirjamaiset merkinnät ovat aikajärjestyksessä

Blogi voi käsitellä esimerkiksi sivuston ylläpitäjän yksityiselämää tai jotain erityistä mielenkiinnon kohdetta. Usein sivustoon liittyy mahdollisuus kommentoida blogin merkintöjä.

Käsitekaavio: WWW.

Lähde: Tietotekniikan termitalkoot, 2005-10-07

Näin tulen tekemään, suoritan päiväkirjamaisia merkintöjä, jotka ovat luettavissa maailmanlaajuiselta ilmoitustaululta, ken sitten suomenkieltä taitaa. Blogini on vuorovaikutteinen, joten toivottavasti kommentoitte ja kerrotte omia mielipiteitänne eli antakaa palautetta.
Jatketaan tästä ja varmaan myös kuvallisia lastuja tulen laittamaan lähipiiristä.

Verkossa

Sade on hyvä asia, sillä puhdas vesi on elämän ehto tällä planeetalla, kuitenkin liika on liikaa. Nyt tulemme pian sille rajalle, että lisä sade aiheuttaa

Haittoja:

• Ruuantuotanto häiriintyy
• viljat lakoontuvat
• viimeiset mansikat homehtuvat
• perunarutto ja –rupi uhkaa lämpimästä ja sateisesta säästä johtuen
• Lomalaiset menettävät hermonsa ja palaavat keskenkaiken työhönsä
• Sähkön hinnan nousua on kovin vaikea perustella veden vähyydellä.

Sienet ja marjat hyötyvät vedestä, ja metsään minunkin mieleni tekevi, mutta kastuminen kammottaa. Marketissa ja toreilla kantarelli kilo maksaa 19,90€, joten niitä kannattaa etsiä vaikka ei varmaa apajaa tiedäkään.

Suvi on suloista sateista huolimatta, sillä luonto ja säätila puhuttaa niin naista, kuin miestäkin. Kukkien kauneus ja tuulen leppeys kestää Suomessa vain hetken, mutta on sitäkin herttaisempaa.

Helle tappaa, jopa Keski-Euroopassa, joten Suomessa olemme onnellisia, koska lämpötila nousee vain harvoin kriittisiin lukemiin. Eivät tulvatkaan voi suuria katastrofeja aiheuttaa.

Tänään heittää Jaakko kylmän kiven veteen. Kylmä se todella onkin, koska Epätieteellinen Seura on hakenut sen Pohjoisnavalta saakka. Varmaan sen vuoksi koittaa pian syys ja kylmä talvi viimeistään marraskuussa.

Internetti on blogeja tulvillaan ja lisää syntyy, nytkin yksi. Varmaan koen pian aihepulaa, koska kirjoitan asiattomasti, vain ajankuluksi.

Miksi sitten aloitin tämän bloggaamisen.
— Sit en tiedä oikein itsekään. Toivottavasti Sinä, joka käyt tällä sivulla, annat palautetta, kuulumisia itsestäsi. On niin suuri ilo saada tuttuja tuntemattomista.