Puraiseeko pakkanen

Kesä on ollut kaunis, eikä siinä mitään, mutta nyt on syyskuu alkamassa. Väistämättä kesä loppuu aikanaan, mutta eniten harmittaa, kun yli kesän hoivatut kukat ja pensaat ovat loistonsa päässä. Joko ensi yön jälkeen ne aamun auringossa nuokuttavat varsiaan, joiden solukkojen rakenteen jääkiteet ovat rikkoneet. Paljon vettä sisältävät kasvit paleltuvat helposti. Keväällä on ostettu siemeniä, taimiakin, ja kesän aikana kasvustolle on kannettu vettä ja ravintoliuoksia, ja vain yhden hallayön jälkeen kauneus katoaa. Luonto on julma tuhotessaan kesäisen kauneuden.

Kuitenkin kaikki kukat ovat saaneet aikansa kukoistaa ja loistollaan viihdyttää. Vielä sentään voi hetken nauttia hallan kiihdyttämän antosyaanin aiheuttaman ruskan loistosta. Jotkut kesäkukat ovat ehtineet valmistaa suuren siemensadon, joten ainakin orvokkia riittää ensi kesäksi. Perennat ovat vahvistaneet juurakoitaan, joista riittää jaettavaa, vaikka naapureille. Sipuleissa ja mukuloissa piisaa vaikka vähän myyrienkin talviruuaksi. Tosin noita karvapalloja ei olekaan tänä kesänä paljoa näkynyt. En ole tavannut myöskään tontilla perinteisesti talvehtinutta siiliperhettä. Niille on olemassa mainio talviunipaikka suuren risukasan sisustassa, mutta onko siilin käynyt huonosti vilkkaita pikiteitä ylittäessään.

Niin mutta nyt tulikin mieleen, että muoviseen kasvihuoneeseen pitää viedä yöksi sähkölämmitin, jotteivät tomaatit ja kurkut vielä ensiyönä paleltuisi.

Tervetuloa kohta alkava digiaika

Kohta se siirtyminen tapahtuu, ja analogiset kanavat sulkeutuvat. Hanojen kiinni pano on merkittävä muutos. Suurimmalla osalla on boksi ja vehkeet, mutta sittenkin voi olla outoa, etsiä Kauniita ja rohkeita sekä Salatu elämät, kun tuttu analoginen kolmonen on pimeä. Onneksi SubTV on totuttanut kansalaisia tajoamalla Big brotheria ja Conania kanaviltaan. Joillekin vain Isoveli on sellainen ohjelma, jota jotkut eivät ole ehkä halunneet katsoa. Minä pidän sitä hyvin opettavaisena, koska eihän eläkeläinen muuten pääse nuorten joukkoon. Tuota ohjelmaa seuratessa pääsee hyvin sisälle siihen mitä nuoriso keskuudessaan puuhaa ja mitä he ajattelevat.

Einari joutui heti häätöäänestykseen, yhdessä Marian kanssa. Veikkaan, että Einarin aika jää lyhyeksi BB talossa.

Digiaika tuonee meille paljon uutta ja ihmeellistä, joten jään odottamaan kaikkea sitä tulevaa suurella mielenkiinnolla.

Elämä on oppimista

Taas on se aika, jolloin ikuisopiskelijat ilmoittautuvat kansalais- ja työväenopistojen kursseille. Tarjontaa näyttäisi olevan riittävästi, mutta sopivan kurssin valinta ei aina olekaan niin helppoa. Mikäli olet oikein innostunut niin, ilmoittaudut useammalle, jaksamatta motivoitua yhteenkään kunnolla.

Minä suoritin tänään ilmoittautumisen, mutta osallistun vain yhdelle kurssille. Se riittää minulle. Nyt ennen kurssin alkua pitää trimmata asennetta, asettaa odotusten mukainen tavoite. Se vaatii näkökantaa, kun kaikki on kiinni osallistujista, siitä ryhmästä ja tietenkin myös opettajasta.

Tähän minun valitsemaan kurssiin kuuluu 29 tuntia syyskaudella ja kevätpuolella 48, joten on siinä puuhaa pitää innostusta yllä.

Luonnossa on cesium-137- ja elohopeaa

Elämä on liian lyhyt hukattavaksi murheisiin. Me voimme menettää monia arvokkaita hetkiä hautomalla piinallisia ajatuksia, joita vuoden kuluttua emme enää edes muista, mutta uutisten mukaan kalojen ja sienten pitoisuudet ylittävät yhä EU:n suositukset vielä 20 vuotta Tshernobylin laskeuman jälkeen.

Petokalojen ja ruokasienten myrkkypitoisuudet ylittävät yhä EU:n suositukset eteläisessä Suomessa. Sienet kehotetaan esikäsittelemään huolellisesti. Evira suosittelee petokaloja syötäväksi 1-2 kertaa kuussa.

Hyvä, että ympäristöä tutkitaan ja meitä valistetaan!

Halvalla -mutta laadusta tinkimättä

Teollisen ruuan ympärillä on aika ajoin melkoisia kohuja. Vuosikymmeniä sitten margariinin valmistus oli vahvasti esillä, sitten oli makkaran raaka-aineet tapetilla ja maksatuotteiden korkea A-vitaminnipitoisuus ym. Nyt vuorossa ovat -Ruokakermasta löydetty dioksiini ja GM-rehujen tulo lihasikojen ruokintaan. Vaikuttavatko nämä ihmisten terveyteen, ovatko siitä edes tutkijat täysin varmoja?

Nykyisin kuluttaja on mitä suurimmalla määrin kaupan myymän teollisen ruuan, tai ainakin raaka-aineiden käyttäjä. Toivottavasti ruokaketju ei toimi asiakkaidensa terveyttä vaarantaen, sillä omavaraistalouteen ei ole paluuta. Pienille yilateurastamoille nyt saattaa tulla uusi markkinarako.

Lihatalojen tavoitteena on ainakin ollut halu säilyttää suomalainen puhdas elintarviketuotanto ja luottamus suomalaiseen elintarvikeketjuun, pellolta kuluttajan pöytään.

Jos kerma valmistetaan jostakin muuta kuin meijerissä käsitellystä maidosta, jonka sakeuttamiseen voidaan käyttää, vaikka vain lievästi myrkyllistä ainetta, haluan jättää sellaisen ”Ruokakerman” ostamatta

Kuluttajalla tulee olla myös mahdollisuus valita possunliha, joka on joko kotimaisella viljalla syötettyä ”Viljasikaa” tai sitten rehussa on ollut mukana GM soijaa. Kyllä siitä pitää olla pakkauksessa tieto kuluttajalle. Sama koskee myös makkara- ja muita lihatuotteita.

On ymmärettävää, että teurastamoissa ja lihanleikkamoissa on vaikea pitää erilaisella ruokinnalla syötettyjen sikojen ruhot ja lihalajitelmat erillään. Se aiheuttaa tietenkin kustannuksia, jotka ovat ensisijassa rasittamassa teollisuuden katetta.

Kauppa opettaa tarjouksillaan meitä ostamaan mistä halvemmalla saadaan, mutta laadusta tinkimättä.

Epäilyjä

Kansalaisena ihmettelen Alpo Rusin tapausta, sillä syntyy vaikutelma, että jotkut hutiloivat hommissaan. Ilman näyttöjä ei voi syyttää rikoksesta. Tuntuu kuin olisi ajateltu, että hänellä olisi ollut mahdollisuus toimia vakoilijana.

Kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus tehdä rikoksia, mutta harva sellaisiin syyllistyy. Rusin kohdalla on käytetty paljon aikaa ja rahaa, jolla hänen rehellisyytensä on toteennäytetty.

Saako hän vahingonkorvausta valtiolta, onkin sitten varmaan vaikea ratkaista. Oikeuden pitää tehdä siitä aikaan oikeudenmukainen päätös. Veikkaan, että tässä asiassa nettoavat eniten asianajajat.

-Ulkolinja

Vaikuttaa hyvältä sillä, että taas on televisiosta tullut kiinnostavaa ohjelmaa. Muuttuuko kaikki nyt sitten aivan erilaiseksi, kun kuukauden vaihteesta siirrymme digiaikaan.

Elilen ulkolinjalla tullut Andrei Nekrasovin dokumentti Litvinekosta herätti monenlaisia kriittisiäkin ajatuksia. Mikä on totuus, siitä on ainakin tällaisen ohjelman jälkeen mahdotonta sanoa mitään. Varmaan Litvinenkon paljastuskirjalla oli oma syynsä tapahtuneeseen. Anna Politjovskaja kuten ja Litvinenko vaikuttivat mielipiteillään omaan kohtaloonsa. Ilmeisesti he ovat olleet lähellä totuutta, mutta tuskin heidän murhaajiaan Venäjällä halutaan kiinni saada.

Sen verran ohjelma herätti ajatuksia, että varasin kirjastosta Venäjä kuilun partaalla kirjan. Kirja vaikuttaa varausjonon pituudella mitattuna, nyt hyvin suositulta.

Ruokaa sienistä

Meitä jokamiehiä on melkein joka lähtöön sillä kaikkiin lukemattomiin liikuntalajeihin riittää harrastajia. Sitten on lisäksi lukematon määrä erilaista hyötyliikuntaa, kuten nurmikon leikkuu, kasvimaan hoito, metsästys ja kalastus sekä sienestys.

Suomessa sienestys kuuluu jokamiehen oikeuksiin, joten sitä voi harrastaa ilman sen kummempia välineitä. Kori ja jonkinlainen sieniveitsi tosin on hyvä olla matkassa. Sienestys vaatii älyä, sillä on älytöntä hakea siniä sellaisista paikoista, joissa niitä ei taatusti kasva. Tosin sellaista paikkaa ei juuri taida olla näin sateisena ja lämpimänä kesänä.

Sienien tunnistaminen on sitten oma älylajinsa, sillä ainakin myrkylliset sienet on osattava erotella pois. Varminta on kerätä vain taatusti tuntemiaan sieniä, silloin ei vaaranna omaa ja toisten henkeä ja terveyttä. Vahverot, rouskut, tatit ja haperot ainakin on helppo oppia tunnistamaan.

Sienimetsässä kulkija on liikkuvampi, kuin mustikan kerääjä. Sienimetsässä voi kävellä helposti kauemmas kotoa, joten jonkinlainen varmuus paluusta pitää olla. Parasta on, ettei kovin etäälle lähde ainakaan yksin hortoilemaan.

Hirvikärpäset ovat näin syksymmällä varmoja seuralaisia, jotka usein seuraavat matkassa aivan kotiin saakka.

Sieniä on hyvin, mutta nyt sammalikko on helteiden johdosta niin kuiva, että kunnon sade on sienestäjän toivelistalla.

Muuten Männyntuoksuvalmuskaa (Matsutakea) en ole tavannut vielä tai sitten se on jäänyt tunnistamatta. Tosin en ole tunnistanut tätäkään kuvaamaani sieniryhmää.

Tunnetko Sinä?

HOHO

Ilkivallan kohteeksi joutuvat usein liikennemerkit ja tienviitat. Vaikka Hohon viittaa pitäisikin naurattavana, siitä huolimatta tienviitat pitää jättää tuhrimatta.

Kuvasin kilven tänään valtatie 9 varresta Lievestuoreella.

Toimintasuunnitelma

Tunnen maanantaiaamuna tekemisen puutetta, siksi lähdin ajankuluksi kirpputorille. Ajattelin autoa ajaessani kaikenlaista, siksi käännyin tuttua reittiä katsastusaseman tielle. Kirpputorimarketin pihassa on jokin työmaa, muutamia kaivinkoneita. Työmaalla kulku on estetty, sitä kautta ei enää pääse markettiin. Oli siinä tussilla töherretty taulu joka ohjaa ajamaan toista kautta.

Käännös ohjeen mukaan vasempaan päin, kierrän marketin. Etsin pöydiltä vaimon pyytämää isoa kukkaruukkua. Ei sellaista ole nyt myynnissä, mutta ostan yhden jooga VHS- kasetin ja rentoutus CD:n. Ne eivät ole kalliita, mutta mitä niillä sitten on virkaa. Ostan kuitenkin.

Ajattelen, että se kukkaruukku, kuitenkin tarvitaan, joten poikkean puutarhamyymälään, koska siellä ainakin on niitä.

Suuri ruukku on kallis pirulainen, jopa yli 20 euron. Ostan vihreän saviruukun, jonka koko on M, hinta on mielestäni 7,90, mutta kassalla huomaan, että tuon isomman hinta onkin 14:90. Siitä vaan, jotta saadaan kunnon ruukku. Ilmaisen kukkamullan otan sitten omasta pihasta.

Haikea katse

Se aika on eletty,

ei silloin tarvittu kännykkää

valokin oli kylmempää

mutta, ajatukset lämpimät.

Puhelintolpat häviävät,

eurolla soitat päivän mutta,

oletko nyt onnellinen

kun, ajanratas on pyörinyt?

Ei palaa enää entinen,

turhaan sitä haikailet

elät tässä hetkessä nyt

ei auta muistot eiliset.

Tulevaisuuteen katselet

odotat, -olen onnellinen.

Se oma valintasi lie

päätös kulkea oma tie!

Ikuisopiskelijat

Ulos katsoen ei uskoisi, että on tulossa syksy, mutta niin se vain kalenterin mukaan on. Kansalaisopistojen työkausi alkaa, joten me ikuiset opiskelijat olemme uusien valintojen edessä. Tarjontaa ja aikaa kyllä riittää, mutta riittääkö kiinnostusta. Rahaakin kursseihin kuluu, etenkin, jos niitä ottaa oikein useampia.

Minusta tärkeintä noissa kursseissa olisi hyvä ryhmä, sillä joskus voi hyödyllinen kurssi mennä penkin alle, jos mukana on paljon aivan tumpeloita, tai olen itse se tumpeloin muiden ollessa melkein tohtoreita.

Monelle kurssille mieli tekee, mutta kun järkeni sanoo, -älä ota kolmea kurssia enempää, mieluummin vain kaksi. Jo kolmen illan pyhittäminen /viikko ikuisopiskeluun on liikaa, ainakin minulle.

Joka ikinen meistä tuntee omat tarpeensa ja opinhalunsa, joten jokaisen on osattava itse tehdä valintansa.

Geenimuuntelusta

Geenimuunnellun rehun käyttö sikojen ruokinnassa puhuttaa kuluttajia. Tuottajat ovat sen käytön tainneet joutua hyväksymään. Kuluttaja tekee tärkeitä päätöksiä, joista yksi on tavoite saada laadukasta ruokaa edullisesti. Tähän tavoitteeseen geeninmuunnellun soijankin käyttö vastaa. Jos se ei oleellisesti alenna lihan hintaa, se saattaa siirtää hinnan nousupainetta tuonnemmaksi.

Geenirehujen käyttö on yleistä jo muualla Euroopassa, joten miten Suomen olisi mahdollista järkevin perustein käyttää vain perinteistä entisestäänkin kallistuvaa soijaa eläinten rehuna.

Toivottavasti Suomen lihatalot tulevat ilmoittamaan tuotepakkauksissaan, onko raaka-aineen tuottamiseen käytetty manipuloitua rehua.

Kirjatohtori kirjoitti nimettömistä

Kirjatohtori Päivi Kannisto ottaa tänään blogissaan kantaa anonyymi blogeihin. Valtaosa meistä kuuluu "nimettömien" ryhmään. Häpeämmekö tuotoksiamme vai onko nimettömyydelle mitään todellista syytä? Blogissa vain on tapana esiintyä peitenimen suojassa.

Sananvapaus juuri antaakin tämän mahdollisuuden, joten oikeaa henkilöllisyyttä ei tarvitse paljastaa. Suurin osa blogijutuista taitaa olla juuri pöytälaatikkotuotoksia, joiden julkisuutta ei edes ajatella, vaikka ne ovatkin jokaisen kieltä osaavan netinkäyttäjän ruudulta luettavissa. Nettikirjoittamisen pitää olla sellaista, että tekstin voi antaa kenen tahansa luettavaksi, joten salaisuuksia tai mitään hävettävää ei pidä paljastaa.

Voi olla, että jotkut blogaajat haluavat esiintyä uuden elämän roolissa, ja sekin heille suotakoon. Monilla kirjoittelu tapahtuu ajankuluksi, jolloin se on omaehtoista terapiaa, esimerkiksi suuren elämänmuutoksen jälkitilassa.

Minusta bloggaus ei ole tarpeen tyydyttämistä, mutta muuten on mukava "veistellä lastuja". Vastuu jää lukijalle, jolla on mahdollisuus seurata blogia, tai sitten unohtaa se. Itse olen noin 30 blogin aktiivinen seuraaja, mutta tuo suosikkilistani elää todella paljon.

Kirjatohtori saa varmaankin monet bloggaajat kommentoimaan suoraan hänen blogiinsa, tai ajattelemaan asiaa omissa ympyröissään.

—Muistini mukaan

Istuin iltaa kahden maanviljelijän kanssa, ja kuinkas muuten lähinnä puheet liittyivät tuottajien ammatillisiin asioihin. Heillä on kokemuksia ja tarinoita vuosikymmenten ajalta. Molemmat ovat konemiehiä, kuinkas muuten

Työsaavutukset ovat usein niitä mielenkiintoisia asioita, joita muistellaan.

- Ostin uuden kotimaisen traktorin, tarkkaa vuotta en nyt muista, mutta se ol - 70 lukua. Se oli hyvä kone ja todella tarpeen. Ajoin sillä oman tilan töiden lisäksi vähän rahtia naapureille, kun oli hyvää aikaa. Aina istuin traktorin pukilla silloin.

Paljonko kertyi tunteja ensimmäisenä vuonna?

—Kertyihän niitä. Se oli, että tuntimittari näytti vuoden ajetussa koneessa muistini mukaan siinä 8000 tuntia. Silloin piti kiirettä ajamisessa nuorella miehellä.

Laskin myöhemmin, että 24 x 365 päivää tekee tunteja 8760 h. Taisi isäntä hieman liioitella tuntimäärää, tai sitten siellä Valmetin mittarissa oli pohjalla jo muuta tuhat tuntia entuudestaan.

—Pikku Valmet se kakskymppinen oli hyvä traktori joka tavalla, mutta heinänkaatoon ihan mahdoton. Siinä oli sivuniittokone, joka teki siitä ketterän ja kätevän. Se oli niin hyvä, että eräänäkin vuonna kaadoin sillä parhaan saavutuksen 30 ha heinää yhtenä päivänä.

Ennen puusta, nyt muovista

Muovi on keksitty joskus 1900 luvun alussa, mutta yleiseen käyttöön se on tullut vasta 1960 luvulla, jolloin siitä ryhdyttiin valmistamaan mm. astioita. Ennen muovia puusta tehtiin monet tuotteet, jotka myöhemmin on helpommin saatu aikaan muovista .

Paljonkohan maksaisi nykyaikaisessa kaupassa tällainen 1800 luvun mallilla haavasta taivuttaen tehty voirasia, jos ei muovia olisi? Hieno tuotehan muovi on hygieeninen, ja helposti puhtaana pidettävä, mutta paljon on menetetty, kun perinteistä käsityötaitoa vaativat asiat saadaan nyt hakea marketista.

Jokaisella vanhalla tuotteella on oma tarinansa, mutta on suuri vahinko, että ne tarinat häviävät sukupolvien saatossa. Tämänkin, kuvaamani rasian historia on hämärän verhoama. Sen valmistuminen ajoittuu 1880 luvun tienoille, mutta kuka on sen tehnyt, ei ole tiedossa. Nimikirjaimia tai vuosilukua ei ole. Olen saanut sen isovanhempieni taloudesta, jossa se oli käytössä 1900 luvun ensimmäisellä puoliskolla. Myöhemmin se on palvellut lähinnä nappien ja neulojen säilytysrasiana.

Minulle se on muisto kaukaa menneisyydestä, joten rasia on nyt kunniapaikalla vitriinissä, joidenkin muiden puusta valmistettujen vanhojen esineiden joukossa.

Ohjaa eteenpäin

Jotkut ohjaavat purttaan aktiivisesti, jotkut etenevät virran mukana karikoita väistellen. Kumpikin tapa toimii, sillä päivät juoksevat perätysten. Elämäänsä voi jokainen vaikuttaa asettamalla tavoitteita ja katsomalla viittoja hieman kauemmaksi. Jotkut piirtävät oikein kartan tulevaisuutensa turvaamiseksi.

Tälläkin hetkellä lukemattomat ihmiset ajattelevat omaa elämäänsä. Miten selvitä huomisesta työpäivästä, miten hoidan ensi kuussa erääntyvät laskut. Vaihdanko työpaikkaa ennen kuin tämä nykyinen sanoo minut irti. Mietin mitä elämä voisi minulle tarjota, jos ottaisin ohjat omiin käsiini.

Ajan virrassa venheemme kulkee vääjäämättä, ohjaat sitä itse tai annat jonkun toisen tehdä puolestasi tärkeät päätökset. Eläkeiän koittaessa ei enää voi peruutuspeiliin katsomalla palata vuosikymmeniä taaksepäin. Elämää on ohjattava eteenpäin.

Nimipiväonnittelut

Kotilo

Kotilo kiivennyt korkeaan lipstikkaan!

Mielipide

Meillä jokaisella on mielipiteitä, jotka saattavat jonkin lähimmäisen mielestä olla päin Brinkkalaa. Monesti olemme kuitenkin vahvasti mielipiteemme takana vaihtamatta Turun sinappia muuksi, vaikka sitä ei enää valmistettaisikaan.

Ei vanhoja polkupyöriäkään enää valmisteta, mutta jos sellaisen omistat, pidä sitä kuin kukkaa kämmenellä, hellästi hoivaten. Voihan sillä vähän ajaakin ja nauttia kunnollisesta polkupyöräilyn riemusta.

Tuskinpa jousitettu kippurasarvinen ja kapea satulainen antaa ollenkaan samanlaista kyytiä, kuin -60 luvun Tunturilla saa. Sinulla ei pidä olla kiirettä, voit katsella rauhallisesti polkien maisemia, ja sinua katsotaan. Sen verran nykyaikaa kuitenkin mukaan, että kypärällä on pääkoppa aiheellista suojata. Tietenkin jos uskallat riskeerata niin vanha kunnon plätsä päässä kruunaa koko komeuden.

Itsetutkiskelua

Pihassa ja puutarhassa syntyy vuosittain raivattua risua. Kuusen-ja koivunoksia sekä marjapensaita ja vähiä omenapuitakin on leikattava. Oma lukunsa ovat Terijoensalavat, joiden suuri kasvunopeus vaatii reilua leikkaamista, joskus jopa puiden kaatamista.

Oksat ja risut voi tietenkin toimittaa kaatopaikalle, mutta turha on tontilta pois kuljettaa biomassaa, koska sille on tarvetta katteena ja kompostissa. Olen antanut oksien lahota kasassa pari kolme vuotta, ja sitten murskannut niitä eri menetelmin. Vahvemmat, jo kolmisenttiset oksat on käytetty saunapuina tai puuhellan polttoaineena.

Oksasilppuria en ole halunnut ostaa, sillä 300 – 400 euron hintainen laite, ja sittenkin vähäinen käyttö ei ole taloudellinen yhtälö.

Nyt kun marjapensaiden syysleikkaus on ajankohtainen, tuo murskaavan silppurin hankinta nousee mieleen. Pitäisikö se sittenkin ostaa?

Tai

Tälle okasilppuasialle löytyi yksinkertainen ratkaisu googlailtuani konevuokraamon tarjontaa.

Oksasilppurin vuorokausivuokra on 33,27€/vrk.

Päätös: Varastoin kahden vuoden risut kasaan ja vuokraan laitteen, jolloin oman koneen hinnalla murskaan 20 vuoden ajan tontilta pois leikkaamani risut, eikä minulla ole huolta koneen säilyttämisestä ei toimintakuntoisuudesta.

Voiton tavoite

Tässä viikonvaihteessa on merkittäviä urkeilutapahtumia, kuten Yleisurheilun Kalevan kisat Lappeenrannassa, ja MM-ralli Jyväskylässä.

Urheilijat tekevät uskomattomia suorituksia. Joskus tuntuu, kuin oltaisiin inhimillisen kyvyn ylärajoilla, silti ennätyksiä syntyy edelleen. On kyseessä sitten moottoriurheilu tai jokin muu laji, kaiken pitää olla tasapainossa.

Välineet ovat kaikissa lajeissa tärkeässä asemassa, mutta tärkein on kuitenkin ihminen, urheilija itse. Keskittyminen suoritukseen, halu voittaa, - voittaa ainakin oma itsensä, tehdä oma paras mahdollinen tulos. Jotkut ovat maailmanmestareita, joillakin on tavoite Olympiamitaleissa.

1. paneutuminen tehtävään
2. yksi asia kerrallaan
3. halu tehdä parhaansa
4. omat inhimilliset rajat
5. tyytyväisyys suoritukseen
6. kiitollisuus

On ilo kuunnella urheilijoiden kommentteja, he ovat ihmeellisiä ihmisiä, joista me jokainen löydämme omia idoleita.

http://www.lum.fi/kk2007/

http://media.keskisuomalainen.fi/ralli/

Kysynnän ja tarjonnan laki

Sitä lakia ei ole lakikirjassa, mutta noudatamme sitä rikkomuksia tekemättä. Jos tarvitsen tuotetta, ostan sitä suuremmin, suuremmin hintoja kyselemättä. Kysynnän ja tarjonnan laissa on jotakin outoa.

Tällaisia välttämättömyystuotteita ovat ainakin bensa ja sähkö. Kummankin hintataso on nouseva, mutta siitä huolimatta niiden kysyntä kasvaa. Pian, ehkä jo ensivuoden alussa bensalitra maksaa yli 1,5 euroa, mutta autoon ostetaan tarvittava polttoaine, suuremmin ajomäärää rajoittamatta.

Kas kun autossa on paljon muitakin kustannuksia kuin polttoaine, joten ajon rajoittaminen tuntuu turhalta. Paras tapa vähentää yksityisautoilua, olisi porrastaa vakuutukset ja käyttömaksu ajomäärä perusteisiksi. Ehkä näin saataisiin jonkinlaista ajosuoritteen alenemista aikaan.

Ilman sähköä emme tule toimeen. Sähkölämmitteinen talo, kuluttaa sähköä, ei sille mitään voi. Lämpötilaa voi alentaa ja se toki näkyy sähkölaskussa. Lamput voi vaihtaa energiasäästölampuiksi, mutta sittenkin, sitä sähköä kuluu runsaasti.

Alkoholikin on samaan sarjaan kuuluva hyödyke, koska sitä ainakin ostetaan, kun sillä päällä ollaan. Silloin ei olla köyhiä, eikä kipeitä, kun viinahammasta kolottaa.

Kummallista, että käyttäydymme, kuin mukavuudet ja ylellisyys olisivat elämän päätarpeita. Olemme huolestuneita, koska elintaso saattaa laskea. Keinumme kiikkutuolissa ja pohdimme asioita, mutta pelkkä keinuminen ei johda muutokseen. Onnellisiksi tullaksemme pitäisi tehdä muutoksia. Poisoppia vanhoista tavoista ja innostua.

Välinpitämättömyys on vaaraksi

Valtionvarainministeriö laatii uutta budjettia, joka on moneen kertaan harkittu ja sisäisesti kritisoitu, Valmiinakin siinä tulee olemaan aihetta kritiikille.

Monet asiat vaativat ennakointia ja näkemystä tulevasta. Alkoholiveroa alennettiin harkitsemattomasti ja nyt sitä nostetaan tämän hallituksen toimesta, mutta liian vähän. Eikö nytkään harkita riittävästi?

- Alkoholihaittojen vähentämiseksi, oluen hintaa pitää korottaa tuntuvasti.

- Miksi olut saisi edelleen olla huoltamon hyllyssä tyrkyllä autoilijan janojuomaksi?

Ellei budjetissa huomioida ympärillä olevia, ongelmia, kuten liikennejuoppoutta, eikä muutenkaan rahaa riitä auttaa kansalaisia ongelmissaan, ministeri on selittelijä, joka perustelee saamattomuuttaan tekosyillä.

Me poimimme omenamme vanhempiemme istuttamista puista. Jos puita ei olisi, ei olisi mitään poimittavaa. Jos ajattelemme vain tätä hetkeä, mitä jää jäljelle? Mikään ei tapahdu sattumalta, vaan yhteiskunnassa näkyy valtiontalouden ohjaajan kädenjälki. Mitään ei saa ilmaiseksi.

Ministerit tarvitsevat arvostelua, sillä vain näin kansalaisten ajatukset huomioidaan. Kritiikki kannustaa hallitusta parempaan, moite masentaa hetkeksi, mutta välinpitämätön hylkää politiikan kokonaan.

Ralli se on meidänkin rattomme

Huomenna alkaa Jyväskylän MM-ralli, varmaan soraränneillä roiskuu hiekka ja rapakin niin märkää maa, tiet pehmeitä nyt ovat. Toivottavasti suomalaiset ovat jälleen miehittämässä palkintopaikat.

Tuntuu oikein hyvältä kun sateinen heinäkuu päättyi. Sateet ovat tuiki tärkeitä, mutta nyt vettä saatiin paljon normaalia enemmän, jossain paikoin sademäärä taisi olla jopa kolmenkertainen normaaliin verrattuna.

Kimalaiset ja ampiaiset ovat kadonneet. Onko syynä ilmaston muutos vai ovatko ne saaneet jonkun pöpön tai viruksen sisuksiinsa. Luontoillassa olivat huolestuneelta, sillä metsämarjat ovat paljolti kimalaispölytteisiä.

Sieniä syntyy sateella ja mm. kantarellia on nyt poikkeuksellisen paljon, rouskuja suorastaan valtavasti. Kehnäsieniäkin on kiva kerätä. Liitän tähän kuvan, jossa on jatakin sellaista, jota en tunne, jos Sinä tiedät mitä tuossa kuvassa on, niin kommentista kiitoksia.