Puraiseeko pakkanen

Kesä on ollut kaunis, eikä siinä mitään, mutta nyt on syyskuu alkamassa. Väistämättä kesä loppuu aikanaan, mutta eniten harmittaa, kun yli kesän hoivatut kukat ja pensaat ovat loistonsa päässä. Joko ensi yön jälkeen ne aamun auringossa nuokuttavat varsiaan, joiden solukkojen rakenteen jääkiteet ovat rikkoneet. Paljon vettä sisältävät kasvit paleltuvat helposti. Keväällä on ostettu siemeniä, taimiakin, ja kesän aikana kasvustolle on kannettu vettä ja ravintoliuoksia, ja vain yhden hallayön jälkeen kauneus katoaa. Luonto on julma tuhotessaan kesäisen kauneuden.

Kuitenkin kaikki kukat ovat saaneet aikansa kukoistaa ja loistollaan viihdyttää. Vielä sentään voi hetken nauttia hallan kiihdyttämän antosyaanin aiheuttaman ruskan loistosta. Jotkut kesäkukat ovat ehtineet valmistaa suuren siemensadon, joten ainakin orvokkia riittää ensi kesäksi. Perennat ovat vahvistaneet juurakoitaan, joista riittää jaettavaa, vaikka naapureille. Sipuleissa ja mukuloissa piisaa vaikka vähän myyrienkin talviruuaksi. Tosin noita karvapalloja ei olekaan tänä kesänä paljoa näkynyt. En ole tavannut myöskään tontilla perinteisesti talvehtinutta siiliperhettä. Niille on olemassa mainio talviunipaikka suuren risukasan sisustassa, mutta onko siilin käynyt huonosti vilkkaita pikiteitä ylittäessään.

Niin mutta nyt tulikin mieleen, että muoviseen kasvihuoneeseen pitää viedä yöksi sähkölämmitin, jotteivät tomaatit ja kurkut vielä ensiyönä paleltuisi.