Ei tässä tontilla montaa omenapuuta ole, sillä eivät ne oikein hiesusavimaassa menesty. Pahinta kaikesta on kuitenkin lähes kesyyntyneet rusakot, jotka talvella verottavat omenapuiden alimmat oksat, joskus runkoakin. On niitä suojattu verkoilla ja hajusteilla ym. Ovelia rusakot ovat, tai sitten ainakin viisaita.
Nyt näitä vähiä omenoita on syönyt pihlajanmarjakoi. Ei sekään ole mikään ihme, kun ei tänä syksynä ole pihlajanmarjoja, joten koiden on pakko etsiä korvaava ravintoa. Sen verran minulla on luomuhenkeä, että torjunta-aineita en suuremmin suosi. Eivät ne oikein käytettynä ole haitallisia, mutta suhteessa hyötyyn, niihin ei mielestäni ole tarvetta.
Rounruppia pitää käydä maanantaina ostamassa, sillä vattu on tullut, jo siihen ikään, että sen poistamisen aika on nyt. Keväällä istutimme jo vattua uuteen paikkaan, joten tuo vajaa ½ aaria joutaa ensi kesänä jollekin muulle kasville. Se on nyt niin multavaa, että siinä voisi viljellä vaikka kurpitsaa. Naapurin tallilta voikin hakea siihen kunnollista hevonsontaa syysmuokkauksen alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti