Kiireet viis

Elämme nykyhetkestä menneitä muistellen ja tulevaisuutta suunnitellen. Aikaa ei voi pysäyttää, vaikka joskus sen mielellään jähmettäisi, kuten vesipisaran joka jäätyy jääpuikon kärkeen.

Aika vain ei pysähdy, se rientää kaiken aikaa eteenpäin, joskin kaikilla on yhtä pitkät vuorokaudet, viikot kuukaudet ja vuodetkin. Olemme jokainen oman ajankäyttömme valtiaita. Kiireetkin, jotka ovat sittenkin, henkilökohtainen valinta.

Kotimainen kurkku

Ruuan hinnan noususta on puhuttu paljon ja se on hyvin luonnollista, sillä ainakin ruuan alkutuottaja tarvitsee investoinneilleen ja muuttuville kustannuksille katetta. Myös tuottajan työlle on saatava oikea palkka. Maataloustukea tarvitaan, sillä ilman tukia, ruoka maksaisi kuluttajille todella paljon.

En voi sille mitään, kun joskus on pakko ihmetellä tätä suomalaista kauppaa, joka rakentaa suunnattomia hypermarketteja lisää, joten tuntuu kuin ruuan jakelu kuluttajille voitaisiin hoitaa vaatimattomamminkin. Tietysti jakelu voi olla suuriin marketteihin halvempaa, kuin pienien erien toimittaminen kyläkauppoihin. Sittenkin kauppa voisi toimia säästävämmin.

Ehkä hinnan nousu tai muut syyt hidastavat tuoretuotteiden kiertoa myymälässä ja tarjolla saattaa olla tuotteita, joiden tuoreudessa on toivomista. Tänään minulle sattui koriin pahasti nahistunut kurkku, jonka olisi jo pitänyt olla poissa myynnistä, hävikkien joukossa. Suomalaisen kurkun hinta 4,45€/kilo on jo sellainen, että kauppa voisi valvoa tuotteiden laatua, todelle huolellisesti.

Ongelmanratkaisu

Pienikin kivi kengässä hiertää varmasti, ja jättää jäljen, jonka parantuminen voi kestää. Miksi olisin liian herkkä, enkä vain ota sitä ”kenkää” jalasta ja poista sen kivun aiheuttajan heti sieltä?
Pienet ja vähän suuremmatkaan asiat eivät ole koskaan korvaamattomia, se selviää viimeistään, kun antaa ajankulua ja miettii asiaa uudelleen.
Esimerkkejä löytyy vaikka mistä!

Hankalaa

Tuli tarve saada yhteinen valokuva vaimosta ja itsestäni, eikä ollut ketään innokasta kuvaajaa paikalla, joten se kuva piti itse värkätä. Siinä huomasin miten tärkeä tehtävä, sillä laukaisijan painajalla on. Vaikka itselaukaisija toimii hienosti ja vilkkuvalo ilmoittaa milloin suljin räpsähtää, niin ei se ole sama asia, kuin ihminen, joka katsoo, että kuvattavan silmät ovat auki ja katseet ovat synkronisia.
Muutaman sarjan jälkeen oli pakko hyväksyä yksi joukosta, mutta harmittavan vaikeaa puuhaa itsensä kuvaaminen oli. Nyt sitten on jotakin oppinut siitäkin asiasta, joten seuraavan yhteiskuvan ottaminen voi olla jo helpompaa.

Joki

Pysyn onnellisena, kun täytän:

• ajatukseni tarkoituksella
• muistini hyödyllisellä tiedolla
• sydämeni rakkaudella
• tulevaisuuden toivolla
• käteni työllä
• vatsani ruoalla

Mielestäni paras vaihtoehto vaikeisiin kysymyksiin, on löytää niistä huvittavia vivahteita.

Valokuvatorstai 68 ”Keskeneräinen”.

Kyllä meillä on paljon valmista, mutta kun ympärilleen katselee, niin ei keskeneräisten asioiden löytäminen ole vaikeaa. Monissa julkisen sektorin töissä näkyy paljon keskeneräiseksi jätettyä.

Kävelin tänään lähiympäristössä katsellen ympärilläni olevia keskeneräisiä asioita. Minua ihmetyttää, miten monet kaivurit seisovat joutilaana keskeneräisen montun laidalla. Luulisi tällaisille koneille olevan tärkeämpääkin työtä, kuin vartioida keskenjääneitä monttuja.

Vanha radio

Digitelevision ja kännykkäradioiden aikaan ei varmaan aina tajuta miten nopeaa kehitys on ollut. Vielä 1950 luvulla kuunneltiin radio-ohjelmat putkivastaanottimista, eikä silloin uneksittukaan televisioista, joka kodin vastaanottimina. Minä olen nähnyt ensimmäiset värilliset TV-ohjelmat vuonna 1967 Tukholmassa, tosin onhan siitä jo kulunut 40 vuotta.

Aika rientää nopeasti ja tekniikka kehittyy entistäkin nopeampaa. Mitäs tässä muuta kuin ihmetellään, sillä maailman ainut vakio on muutos.

Kuvassa on Hornyphon radio

Päivällä

Syksyisen lyhyen päivän aamulla,
pakkaan kamerareppuun kahvipullon

ja nostan repun pykälään!

Keuhkot täynnä raikasta ilmaa,
uskoa ja toivoa,
siinä kartta, kompassini.

Kävelen tutulle metsäpolulle!
Tästä alkaa reitti,
jota taivallan tänään ilman kiirettä!

Jos mahdollista

Haluan lukea joka päivä hyvän runon, kuunnella ainakin yhden levyn. Tämän lisäksi minulle on hyödyksi katsella netistä mielenkiintoisia valokuvia ja lukea minua kiinnostavaa kirjallisuutta. Jos mahdollista, kirjoitan omaan blogiin, jonkin järkevän ajatuksen.

Voin hyvin onnistua tässä, sillä haluan harrastaa tällaista, mitä jotkut eivät ole koskaan tulleet alkaneeksi.

Tunnelissa

Elon tie kulkee, kohden jotakin päämäärää. Polut ja valtatiet ovat erilaisia, eikä hyväkään neuvo aina johda oikeaan määränpäähän. Suurena apuna on, jos mukana kulkee turvallinen ohjaaja, koska näytelmässäkään ei päästä huippusuoritukseen ilman ohjausta.

Ensilumen aikaan

Tällä viikolla saatiin ensilumi, loskan ja liukkaiden kera. Suurin hyöty marraskuisesta lumesta on, että se saa päivät näyttämään valoisimmilta, eivätkä yötkään ole aivan synkän mustia. Ihmisen mieli voi kuitenkin olla mustaakin mustempi, siillä siihen voi kertyä määrättömästi vihaa, joka purkautuu harkittuna ja suunniteltuna hirmutekona. Paljon pahaa tapahtui eilispäivän aikana Tuusulassa, mutta miten paljon vieläkin pahempaa siellä olisi voinut tapahtua.

En pidä aseista, eikä mielestäni niitä tarvita juuri ollenkaan. Ammatin tai harrastuksen vuoksi, jotkut tarvitsevat aseen, jolloin luvan myöntämisen edellytyksenä, voisi olla lääkärin lausunto. Siitä selviäisi ihmisen henkinen terveys, ja hänen mahdollisesti tarvitsemansa lääkitys.
Ase ei itsessään ole pahan väline, sillä sen käyttöön tarvitaan terveesti ajatteleva ihminen.

Herätä ajatuksia

Valokuvaus on ehtymätön harrastus, jossa on aina jotakin uutta opittavaa, sillä jokainen kuva on jotakin muutakin, kuin pelkkä paperinpala kädessä tai tietokoneen ruudulla vilahtava bittivirta. Jokainen kuva on ainutlaatuinen ja se on ainakin itselle tärkeä, muuten sitä ei pidä ottaa, tai se on heti hävitettävä.

Kuva kertoo tarinan ohi menneestä hetkestä, jossa on aina joitakin kiinnostavaa. Kuvaaminen opettaa ympäristön havainnoimista, se kuin avaisi silmät paremmin näkemään sellaisia asioita, jotka muuten hukkuvat kohinaan.

Kuvaa jota kukaan ei katso ei ole olemassa.

Tiedätkö millainen ääni metsässä kuuluu, kun kelo romahtaa jäiseen maahan?

Sitä ei tiedä kuin sellainen ihminen, joka on ollut paikalla, tai se on tallennettu ääninauhalle tai muuten tallennettu. Kuvat kertovat kuvaajan kokemuksista ja näkemyksistä.

Kuvatessa pitää ajatella, ainakin saman verran, kuin yleensä näkemäänsä pohtii, jos aihe ei herätä ajatuksia, miksi sitä pitäisi kuvatakaan. Valokuva otetaan siksi, että kuvaaja haluaa välittää kokemuksensa muille, tai ainakin itse haluaa muistella kokemaansa. Ei kuvalla ole merkitystä, jos sille ei ole katsojaa. Vahassa kenkälaatikossa ikuisesti lojuvat kuvat ovat kaikilta hukassa.

Pitää päättää: -Minä en hukkaa aikaani, vaikka jonkun mielestä en voisi onnistua. Merkitystä on vain sillä olenko itse samaa mieltä.

Sunnuntain viettoa

Suppa

Tänään oli aurinkoinen ja kuiva marraskuinen ulkoilupäivä. Pakkasta oli juuri nollan alapuolella, eikä edes sanottavasti tuullut. Monissa suuremmissa metsiköissä näkyi punalakkisia miehiä ja koiria, joten metsään ei kannattanut lähteä hirvimiehiä häiritsemään. Pienien metsälampien rannoilla alkaa kerääntyä riitettä, joten talven merkkejä on havaittavissa, vaikka lunta ei olekaan.

Poliisit suorittivat liikenneraittiuden valvontaa ja pysäyttivät kaikki kohdalle sattuvat pilleineen. Joustavaa, nopeaa ja tarpeellista toimintaa, sillä liikenteessä tulee minun mielestäni jokaisen olla vesiselvä. Jos ottaa, niin silloin on syytä olla ajamatta, kunnes viimeisetkin höyryt ovat selvinneet päästä pois.

Markettien pihoissa näytti olevan tänään suurempi tungos, kuin konsanaan arkipäivisin. Taitaa tuo kauppojen sunnuntai aukiolo sitten olla tarpeen. Meidän perheessä on totuttu ostamaan elintarvikkeet niin, ettei pyhän ole kauppa-asioille kiireitä. Jouluhan tästä on tulossa, sitä kaupatkin varmaan odottavat ja ihmisillä on halu käyttää rahaa runsaasti. Mikäs siinä, sillä kansantalous siitä hyötyy, kun ostovoima hyrrää.

Karpalosuo

Kävelin nevoilla katsomassa, jos siellä olisi noita syksyn punaisia vitamiinipommeja. Olihan niitä lähes, joka mättäällä, mutta mättäät ovat märkiä, eikä märkä suo vielä kulkijaa kanna. Saattaa jäädä karpalot talveksi minulta rauhaan, mutta keväällä kun lätäköt ovat jäässä, näitä talven rauhassa kypsyneitä marjoja on ilo poimia. Marjapaikat olen jo nyt valmiiksi katsonut.

Lumikengät

Innostuin viime Joulun jälkeen lumikenkäilystä, joten oli hankittava sitä varten lumikengät. Paikallisessa Marketissa oli tarjous, josta sitten sellaiset ostin. Oheinen kuva otettu niistä kengistä, kun kävelin niillä tasaista peltoa noin 100 metriä.

Palautin kengät myyjälle ja sain rahani takaisin. Tietenkin ostin uudet lumikengät, mutta eri merkkiset ja eri kaupasta. Ne ovat vieläkin aivan ehjät ja odottelen vain kunnon kinoksia.