Tehokkailla koneilla metsän aukkohakkuu tapahtuu nopeasti. Maisema muuttuu, jopa viikon aikana vanhasta metsästä laakeaksi aukeaksi. Tällainen on tämän päivän tapa toimia, sillä ei voisi enää kuvitellakaan metsuria moottorisahan kanssa sahojen ja paperitehtaiden tarpeita täyttämään.
.jpg)
Elämme nykyhetkestä menneitä muistellen ja tulevaisuutta suunnitellen. Aikaa ei voi pysäyttää, vaikka joskus sen mielellään jähmettäisi, kuten vesipisaran joka jäätyy jääpuikon kärkeen.
ä ja tarjolla saattaa olla tuotteita, joiden tuoreudessa on toivomista. Tänään minulle sattui koriin pahasti nahistunut kurkku, jonka olisi jo pitänyt olla poissa myynnistä, hävikkien joukossa. Suomalaisen kurkun hinta 4,45€/kilo on jo sellainen, että kauppa voisi valvoa tuotteiden laatua, todelle huolellisesti.
Pienikin kivi kengässä hiertää varmasti, ja jättää jäljen, jonka parantuminen voi kestää. Miksi olisin liian herkkä, enkä vain ota sitä ”kenkää” jalasta ja poista sen kivun aiheuttajan heti sieltä?
Pysyn onnellisena, kun täytän:
Mielestäni paras vaihtoehto vaikeisiin kysymyksiin, on löytää niistä huvittavia vivahteita.
Kävelin tänään lähiympäristössä katsellen ympärilläni olevia keskeneräisiä asioita. Minua ihmetyttää, miten monet kaivurit seisovat joutilaana keskeneräisen montun laidalla. Luulisi tällaisille koneille olevan tärkeämpääkin työtä, kuin vartioida keskenjääneitä monttuja.
Digitelevision ja kännykkäradioiden aikaan ei varmaan aina tajuta miten nopeaa kehitys on ollut. Vielä 1950 luvulla kuunneltiin radio-ohjelmat putkivastaanottimista, eikä silloin uneksittukaan televisioista, joka kodin vastaanottimina. Minä olen nähnyt ensimmäiset värilliset TV-ohjelmat vuonna 1967 Tukholmassa, tosin onhan siitä jo kulunut 40 vuotta. Aika rientää nopeasti ja tekniikka kehittyy entistäkin nopeampaa. Mitäs tässä muuta kuin ihmetellään, sillä maailman ainut vakio on muutos.
Haluan lukea joka päivä hyvän runon, kuunnella ainakin yhden levyn. Tämän lisäksi minulle on hyödyksi katsella netistä mielenkiintoisia valokuvia ja lukea minua kiinnostavaa kirjallisuutta. Jos mahdollista, kirjoitan omaan blogiin, jonkin järkevän ajatuksen..jpg)
Elon tie kulkee, kohden jotakin päämäärää. Polut ja valtatiet ovat erilaisia, eikä hyväkään neuvo aina johda oikeaan määränpäähän. Suurena apuna on, jos mukana kulkee turvallinen ohjaaja, koska näytelmässäkään ei päästä huippusuoritukseen ilman ohjausta.
Ihmisen mieli voi kuitenkin olla mustaakin mustempi, siillä siihen voi kertyä määrättömästi vihaa, joka purkautuu harkittuna ja suunniteltuna hirmutekona. Paljon pahaa tapahtui eilispäivän aikana Tuusulassa, mutta miten paljon vieläkin pahempaa siellä olisi voinut tapahtua.
Tiedätkö millainen ääni metsässä kuuluu, kun kelo romahtaa jäiseen maahan?Sitä ei tiedä kuin sellainen ihminen, joka on ollut paikalla, tai se on tallennettu ääninauhalle tai muuten tallennettu. Kuvat kertovat kuvaajan kokemuksista ja näkemyksistä.
Kuvatessa pitää ajatella, ainakin saman verran, kuin yleensä näkemäänsä pohtii, jos aihe ei herätä ajatuksia, miksi sitä pitäisi kuvatakaan. Valokuva otetaan siksi, että kuvaaja haluaa välittää kokemuksensa muille, tai ainakin itse haluaa muistella kokemaansa. Ei kuvalla ole merkitystä, jos sille ei ole katsojaa. Vahassa kenkälaatikossa ikuisesti lojuvat kuvat ovat kaikilta hukassa.
Pitää päättää: -Minä en hukkaa aikaani, vaikka jonkun mielestä en voisi onnistua. Merkitystä on vain sillä olenko itse samaa mieltä.
SuppaTänään oli aurinkoinen ja kuiva marraskuinen ulkoilupäivä. Pakkasta oli juuri nollan alapuolella, eikä edes sanottavasti tuullut. Monissa suuremmissa metsiköissä näkyi punalakkisia miehiä ja koiria, joten metsään ei kannattanut lähteä hirvimiehiä häiritsemään. Pienien metsälampien rannoilla alkaa kerääntyä riitettä, joten talven merkkejä on havaittavissa, vaikka lunta ei olekaan.
Poliisit suorittivat liikenneraittiuden valvontaa ja pysäyttivät kaikki kohdalle sattuvat pilleineen. Joustavaa, nopeaa ja tarpeellista toimintaa, sillä liikenteessä tulee minun mielestäni jokaisen olla vesiselvä. Jos ottaa, niin silloin on syytä olla ajamatta, kunnes viimeisetkin höyryt ovat selvinneet päästä pois.
Markettien pihoissa näytti olevan tänään suurempi tungos, kuin konsanaan arkipäivisin. Taitaa tuo kauppojen sunnuntai aukiolo sitten olla tarpeen. Meidän perheessä on totuttu ostamaan elintarvikkeet niin, ettei pyhän ole kauppa-asioille kiireitä. Jouluhan tästä on tulossa, sitä kaupatkin varmaan odottavat ja ihmisillä on halu käyttää rahaa runsaasti. Mikäs siinä, sillä kansantalous siitä hyötyy, kun ostovoima hyrrää.
Kävelin nevoilla katsomassa, jos siellä olisi noita syksyn punaisia vitamiinipommeja. Olihan niitä lähes, joka mättäällä, mutta mättäät ovat märkiä, eikä märkä suo vielä kulkijaa kanna. Saattaa jäädä karpalot talveksi minulta rauhaan, mutta keväällä kun lätäköt ovat jäässä, näitä talven rauhassa kypsyneitä marjoja on ilo poimia. Marjapaikat olen jo nyt valmiiksi katsonut.
Innostuin viime Joulun jälkeen lumikenkäilystä, joten oli hankittava sitä varten lumikengät. Paikallisessa Marketissa oli tarjous, josta sitten sellaiset ostin. Oheinen kuva otettu niistä kengistä, kun kävelin niillä tasaista peltoa noin 
Palautin kengät myyjälle ja sain rahani takaisin. Tietenkin ostin uudet lumikengät, mutta eri merkkiset ja eri kaupasta. Ne ovat vieläkin aivan ehjät ja odottelen vain kunnon kinoksia.
Metsä koostuu puista, joiden latvukset muodostavat lähes yhtenäisen peitteen, niiden alapuolella kasvaa alempina kerroksina, pienempiä puita, pensaita, varpuja ym.
Kaikissa vihreissä kasvinosissa, lehdissä ja neulasissa tapahtuva fotosynteesi mahdollistaa elämän maapallolla, siksi näitä arvokkaita maapallon hiilidioksidia käyttäviä keuhkoja on hoidettava hyvin. Reippaalla liikunnalla metsissä, myös omat keuhkot toimivat ja kunto kohoaa.
Kävin tekemässä alkuviikon ostokset Prismasta. Siinä huomio kiintyi kotimaisen tomaatin ja -kurkun hintaan. Kummallakin on sama hinta 3,55 €/kilo.
Kasvihuonetuotteet ovat aika kalliita kun hintaa vertaa muihin elintarvikkeisiin. Varmaan noissa lasinalaistuotannon vihanneksissa on energian hinnannousu selkeimmin näkyvissä. Ei voi enää sanoa suomalaisia maataloustuotteita halpahintaisiksi.
Hinnat ovat niin suhteellisia sillä mm. National Geographic lehti maksaa irtonumerona
En tiedä miksi joitakin kanssaihmisiä kummastuttaa, kun toimin toisin, kuin tämän ikäisen miehen oletetaan toimivan. Kysymys on vain television katsomistottumuksista. Ensinnäkin minusta on aivan sama mitä telkusta katson. En ole mikään urheilun seuraaja, mutta hyvistä elokuvista pidän. Niitä olen ostanut lähinnä DVD levyinä kirpputorilta, jolloin voin katsoa hyvän elokuvan vaikka viikon välein uudelleen. Telkkarista tulee harvoin minua kiinnostavia elokuvia. Yleensä ne esitetään sellaiseen aikaan, että ne saattavat jäädä katsomatta. Tallentavaa boksia en ole nähnyt tarpeelliseksi.
Seuraan melkein joka päivä Kauniit ja rohkeat, joten Forresterin ja Maronen asiat ovat jo yli 10 vuoden ajalta todella tuttuja. Yleensä katson myös Salatut elämät ja todelliseen koukkuun olen halunnut Big Brotheriin. Katson Janne Katajan Ekstran ja illan lähetyksen aivan joka päivä. Kaksi edellistäkin tuotantokautta katsoin huolellisesti ja ajatuksella. Tällainen BB:n kaltainen reality on sellainen, että se on katsottava päivittäin tai sitten ei koskaan. Olen keskustellut joidenkin kanssa, jotka katsovat harvoin sunnuntain päälähetyksen, mutta ovat muuten ohjelmasta täysin ulkona. Eihän se ihmistenvälinen draama, sillä tavoin aukene.
Tämän vuoden BB on erilainen aikaisempiin verrattuna, koska taloon on tullut jälkikäteen enemmän väkeä. Martina Aitolehti oli hyvä piristys, mutta hän joutui henkilökohtaisen asian vuoksi poistumaan. Nyt on mielenkiintoista seurata miten 56 vuotias aviossa oleva Riitta sopeutuu nuorten joukkoon. Uskon hänen puoleltaan sopeutumisen olevan helppoa, mutta mm. Farbod tuntuu ottavan kilpailun palkinnosta niin tosissaan, että hänelle uuden ikäihmisen tulo taloon on jonkinmoinen shokki. Siinä sitä olisikin jos Riitta selviytyisi loppupeliin, ja kenties voittoon saakka.
Sain oheisen tekstin äsken sähköpostiini. Siinä on todella tärkeää asiaa, joka voi levitä myös blogien välityksellä. Pistetään asia kiertämään!
Aivoinfarktin oireita
Ingrid kompuroi ja kaatui, kun hän oli seurueen kanssa grillaamassa. Hänelle tarjouduttiin tilaamaan ambulanssi, mutta hän vakuutteli kaikille olevansa kunnossa: hän oli vain kompastunut kiveen uusien kenkiensä takia. Koska Ingrid vaikutti vähän kalpealta ja vapisevalta, häntä autettiin siistiytymään ja hänelle tuotiin uusi lautasellinen ruokaa. Ingrid vietti lopun iltaa hilpeänä ja iloisena. Ingridin aviomies soitti myöhemmin ja kertoi kaikille, että hänen vaimonsa oli toimitettu sairaalaan. Ingrid kuoli klo 23.00. Hän oli saanut grillauksen aikana aivoinfarktin eli aivohalvauksen. Jos läsnäolijat olisivat tienneet, miten tulkita aivoinfarktin oireita, saattaisi Ingrid vielä elää.
Toisinaan aivoinfarktin oireita ei huomaa, se kun on usein sinänsä täysin kivuton. Aivohalvauksen uhrilla voi kuitenkin olla todella vakavia aivovaurioita. Ihmiset, jotka ovat lähellä, eivät vain tunnista niitä. On tärkeä osata tunnistaa aivoinfarkti ja toimittaa potilas hoitoon kolmen tunnin sisällä.
Aivoinfarktin oireita ovat mm.
Huomioi, että aivoinfarkti voi tulla minkä ikäiselle hyvänsä!
Lääkärit sanovat, että läsnä olijat voivat tunnistaa henkilön aivohalvauksen seuraamalla seuraavia neljää askelta:
Jos oireilevalla henkilöllä on ongelmia yhdessäkin näistä askeleista, on heti soitettava hätänumeroon ja kuvailtava sinne hänen oireensa.
Eräs kardiologi on todennut, että jos tämän sähköpostiviestin lähettää vähintään kymmenelle ihmiselle, voi sen avulla pelastaa yhden elämän.
Lähetämme päivittäin niin paljon "roskaa", että voimme kerrankin laittaa linjoille jotain järkevää, vai kuinka?
Katselin kalenteria ja hämmästyin, kun Jouluun on vain kahdeksan viikkoa aikaa. Tässä viikonvaihteessa siirrämme kellot talviaikaan, tuntuu edelleen hyvin kesäiseltä, ja sehän elämässä ratkaisee miltä tuntuu.
Pitänee ryhtyä jo tänään katselemaan kaikki kellot esille, jotta ainakin suurin osa tuli siirretyksi oikeaan aikaan. Niitä siirrettäviä on muuten sitten vallan valtavasti. Ei millään uskoisi miten monta kelloa taloudessa tarvitaan. Melkein kaikissa elektronisissa vehkeissä on jonkinlainen ajannäyttäjä. Hellat, puhelimet, kamerat, telkkarit radiot ym. ym.
En sanoisi että olen harmissani, mutta kuitenkin ”närästää” se, miten lihajaloste- ym. elintarvikepakkausten tuoteselosteet on painettu pienellä tekstillä. Selviäähän asia suurennuslasin avulla, joten ongelma on ollut siitä saakka vähäinen, kun suurennuslasista tuli tärkeä keittiöväline.
Toivoisin, että tuoteselosteet painettaisiin isommalla fontilla, koska yleensä pakkauksessa on riittävästi tilaa. Toinen vaihtoehto olisi, että tuoteseloste seuraisi reseptin tapaan liimattuna pakkauksen kyljessä.
Varmaankaan ihan nuoret eivät tällaista ongelmaa tunnista, mutta hieman vanhempana haluaisin tietää, mitä ostan, siksi nämä tiedot olisi hyvä olla helppolukuisessa muodossa.
Asuntojen hinnat ovat nousseet ja varmaan niiden nousu jatkuu ainakin parhailla paikoilla.
Voiko sitä sitten kerrostaloasuja parempaa paikkaa hakea, kuin Kuokkalan sillan Jyväskylän kaupungin puoleiselle rannalla kohoavaan 12 kerroksiseen torniin. Monille perheille siellä on tilaa, ja varmaankin pitkänpäälle tuottava sijoitus.
Kadehtimatta, sittenkin minusta on mukavampaa asua maalla, kuin korkeassa kerrostalossa.
Minä rakastan luontoa ja laskenkin kaikenlaista. Luonnossa liikkuessani pidän kameraa lisäpainona . Saapahan sekin rakkine osansa ulkoilusta. Tällaisella omaksi ilokseen kuvaavalla ei ole suorituspainetta, voi ihan huoletta ottaa huonoja kuvia.
Vuoden 2007 luontokuva on hieno kuva, jonka joku tekniikkaan rakastunut himokuvaaja olisi saattanut raahata roskakoriin. Onneksi Lassi Rautiainen ei niin tehnyt. Takaa-ajo kuvassa näkyy aito liike, siitä näkee miten sudet saavat aikaan vauhtia metsän kuninkaalle.
Annoin yleisöään mielestäni parhaalle luontokuvalle, mutta tyhmyyttäni en hirvennyt voittajalle ääntäni antaa, nyt sitä harmittelen. Voittajakuva on ilman muuta puhuttelevin kuva siitä joukosta.
Lammen pinnalla kimmeltää syksyn valo,
loistavat kirkkaan veden tummat sävyt.
Minä kuuntelen luonnossa tuulen huminaa,
aaltojen loisketta.
Myös tyvenen minä tunnen,
hetken jolloin tuuli on hiljaa,
ja veden pinta on tyyni.
Mättäällä odottavat poimijaa jo,
punaiset karpalot.
Mielenkiintoinen aihe tämä Valokuvatorstai N:o 64. Ihmisen hylkäämää saastetta ja törkyä on kaikkialla, etenkin siellä missä sitä ei pitäisi olla. Eräs yleisesti saastutettu paikka on useimpien metsäautoteiden kääntöpaikka. Niihin on sitten kerätty jos jonkinlaista roinaa, ongelmajätteitäkin. Ei ole mikään kumma tehtävä bongata aika ihmeellisiä asioita suomalaisesta luonnosta. Ilmeisesti kuitenkin maanantaina 
Kaupassa on monien tuotteiden kohdalla todella suurta ylipakkaamista. Kaiken muun lisäksi ostokset pakataan turhiin muovipusseihin.
Eläkeläisenä minä hoidan meidän perheen juoksevat kauppa-asiat. Ensimmäisenä tehtävänä, päätin poisoppia muovipussikulttuurista. Se olikin hyvin helppoa, sillä ei tarvinnut kuin ottaa auton takakonttiin mukaan kestokori. Se on siellä aina valmiina. Pakkaan tavarat kaupan kärrystä koriin, jolla kuljetan ne kotona sisään ja palautan korin odottamaan autoon seuraavaa kaupassakäyntiä.
Siltä varalta, että kävisi niin hassusti, että kori unohtuisi jäämään pois autosta , pidän varalla paria vanhaa kassia autossa. Se onkin joskus ollut tarpeen, kun olen ostanut enemmän mitä siihen vakio koriini kohtuudella sopii.
Toivottavasti kaupat luopuvat koko muovikassi hömpästä kokonaan, sillä onhan tarpeeton muovinosto asiakkaallekin jonkinmoinen kustannuserä vuoden mittaan.
Auringon säteet eivät kultaa tänään metsää, sillä aurinko paistaa näkymättömissä, paksujen pilvien yläpuolella. Auringon olemassaolon voi silti aistia, ja hiljentyä kuuntelemaan syksyisen metsän sanomaa.
Lidlin kassajärjestelmää pidän hyvänä oivalluksena, vaikka monille suomalaisille siihen saattaakin olla vaikea tottua. Minusta kassan jälkeen tuotteet on helppo pakata käryyn takaisin samaan tahtiin, kun kassa niiden hinnat näpyttelee. Minä en käytä kauppojen muovikasseja, vaan autoni takalaatikossa on kori, johon siirrän ostokseni kaupan kärrystä.
Ei kai pitkässä kassahihnassakaan mitään vikaa ole, mutta ihmisillä on vaikea poisoppia mistään tavanomaisesta, siksi myös tällaiseen sakasalaisen tehokkuuden ilmentymään.
Tällaisia me olemme kuin nuo nuoret tuossa suljetussa ympäristössä, jossa kukaan ei voi kauaa näytellä, ei edes Martina Aitolehti. Siellä paljastuu ihmisen sisin aivan väkisin.
Tuskin edes kielenkäyttö oli sen kummempaa vaikka mukana olisi vanhempaakin väkeä, mutta iäkkäämpänä on mukavampaa katsella nuorten toilailuja.
Kaikki talossa olevat ovat minun suosikkejani, joista yhden kohtalona on pudota ohjelmasta viikoittain pois. Eniten toivoisin kauniin julkkis jäsenen pysyvän mahdollisimman pitkään mukana. Tuskin hän kuitenkaan yltää voittopottiin, joskin voittajan veikkaaminen on vielä tässä vaiheessa aika vaikeaa.
Asun suhteellisen vilkkaan tien tuntumassa, jossa on
Keskinopeuteen perustuva nopeusvalvonta on mielestäni hyvin asiallista ja se ei varmaan tarvitse välttämättä edes kovin kallista kalustoa. Sellaiset valvontapisteet toivoisin omankin taloni kohdalle.
Pitää ajella varovaisesti, etten ainakaan itse kärähdä. Nyt onkin kulunut jo useampia vuosia edellisestä nopeussakosta.
Hallituksella ja miksei muillakin on miettimistä miten energia saadaan tulevaisuudessa:
Euroopan-unioni tavoittelee uusiutuvan energian määrän kasvua nykyisestä 7%:sta 20% vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on aika suuri, joten edellyttää kivihiilen ja öljyn käytön merkittävää supistumista ja korvaamista uusiutuvalla energiatuotannolla.
Suomellakin riittää haastetta vaikka meillä on runsaasti uusiutuvia energiavaroja. Olkiluodon uusi atomivoimala lisää uusituvan käytön lisäämistarvetta. Suomi tavoittelee uusituvan energian 30% osuutta kokonaisenergiasta.
Yhdessä energiateollisuuden kanssa ministeri Mauri Pekkarinen on suuren haasteen edessä, kun kansa kaipaa halpaa energiaa.
Energiantuottamisesta on luotava myös maataloudelle houkutteleva tuotantovaihtoehto.
Niin se on kulunut tämäkin päivä, lähinnä lenkkeilyn ja muun pienen puuhailun merkeissä. Olen myös tarkistellut miten vanhoja tuttuja löytyy netin kautta, tai Skypen käyttäjien joukosta. Kummempia löytöjä en ole onnistunut bongaamaan. Näyttää siltä yli 60 vuotiaat tuttuni eivät ole kovinkaan ATK asioihin suuntautuneita.
Minä kun en tule toimeen päivääkään ilman tietokonetta. Ensimmäisen tietokoneen hankin jo -80 luvun alussa, tosin Vic 20 taisi olla jo -70 luvulla. Commodoren jälkeen hankin Kaypro II, jonka käyttöjärjestelmä oli CP/M, jonka Dos sitten syrjäytti kokonaan. Tuossa koneessa oli kaksi 175 kt. Lerppuasemaa. Ohjelma oli toisella levyllä ja tiedostot toisella. Se oli muuten silloin kallis kone liekö ohjelmineen ja Star Gemini kirjoittimen kassa maksanut n. 16 000 markka. Muistaakseni pistematriisikirjoitinkin oli silloin 4000 markan hintaluokassa.
Vieläkin tuo kone on autotallissa, lähtisköhän se vielä toimimaan? Pitänee joskus kokeilla sitä.
Ihmiselon suurimpia mullistuksia ovat elämänmuutokset. Joskus ne ovat toivottuja ja odotettuja, mutta myös odottamattomia muutoksia saamme kokea. Kaikkiin on vain sopeuduttava.
Työeläkkeelle pääsy on niitä joita odotetaan, mutta sittenkin se on, kuin joka vuonna saapuva ensilumi, joka saapuu sittenkin aina yllättäen.
Eläkeläisen vapaaseen aikatauluun sopeutuminen on pitkä prosessi, joka alkaa vasta vähitellen tuntua mukavalta. Työn mukana sulkeutuivat niin monet viitekehykset lopullisesti. Entisiä työkavereita, asiakkaita ym. tapaa nykyisin lähinnä sattumalta. Eläkeläinen kokee helposti olevansa hyvin yksinäinen, vaikka miten etsisi uusia virikkeitä.
Tapasin äsken lenkkipolulla samoihin aikoihin eri työnantajalta eläkkeelle jääneen tutun miehen. Siinä pysähdyimme noin 20 minuutiksi muistelemaan mennyttä työaikaa. Samanlaiset asiat meillä ovat päällimmäisenä. Lasten omakotirakennusprojektit, liikunta- ym. harrastukset.
Hän on ollut tänä kesänä rakentamassa poikansa taloa, n.
Hänellä oli hieno idea, jo toteutusvaiheessa, se pisti myös minut ajattelemaan, olemmeko mitenkään sidottu nykyiseen asuinpaikkaan.
Kansalaiset keskustelevat vilkkaasti ruuan hinnan kohoamisesta, joka tapahtunee viljan ja muiden ruuan raaka-aineiden hinnan kohotessa. Kuitenkaan kyse ei ole kovinkaan suuresta noususta, jos se pysyy n. 2,4 % tasolla. Pitkä kuljetusmatka, energia ja palkankorotukset saattavat nostaa ruuan hintaa enemmän kuin raaka-ainekustannusten nousu. No sen näemme aikanaan.
Ruokaa on riittävästi, ehkä liikaakin, ainakin suurimalle osalle ylipainoisista suomalaisista. Voisimme puhua enemmän ruuan kulutuksen vähentämisestä ja suuntaamisesta terveellisimpiin tottumuksiin. Hinta saattaa sittenkin olla vain sivuseikka, jos syömistottumuksia peilataan terveen ja normaalipainoisen ihmisen näkökulmasta.
Syödään vain kulutusta vastaavasti, voimme elää terveempinä.
Unelmat kantoivat tulevaisuuteen
kas kun, oli silloin uusi tupa.
Niin kului aika,
vaihtui vuosisata.
Nyt nurkalla kulkevat työmiehet,
jo purkumies vartoaa katolla,
pian murtuvat hirret,
-saapuu tulevaisuus.
BB ohjelman viikkotehtävänä oli muutaman päivän kuntokuuri, joka sai minut miettimään jälleen omaa painoani. Tietenkin myös Elämä pelissä ohjelma on antanut aihetta ajatella omia tottumuksia.
Näistä syistä aloitan tänään oman poisoppisen kauden, jota jatkan toistaiseksi seuraaviin teemoihin tukeutuen.
Hyviä kirjoja löysinkin ja painavia, sillä suurin kiinnostukseni on luontokirjoissa. Sellaiset hienot kuvateokset on painettu vahvalle paperille, eikä niitä ole lainaajien käsi kuluttanut. Mahtavin ostamani kirja oli 868 sivuinen ja se painaa 3,5 kiloa. Todellinen tietojärkäle!
Saipa meikäpoika kunnolliset hakuteokset omaan hyllyyn.
Digijärkkärin kenno likaantuu, eikä kaikissa uusissakaan kameroissa ole vielä automaattista puhdistusta. Oman kamerani kennon törkyisyys on haitannut jo pitkään, mutta en ole sitä antanut minkään fotoliikkeen pudistettavaksi, vaikka niin olisi varmaan pitänyt tehdä.
Selailin Digitarvikkeen sivustoa ja siellä on tarjolla Sensor swap Survial Kit. Sellaisen tilasin ja paluupostissa sain pakkauksen, jolla pystyy tekemään monet kennon puhdistukset. Hyvät ohjeet olivat myös toimituksen mukana, joten homma sujui helposti, kun luin ohjeet pariin kertaan ennen kuin ryhdyin puuhaan. Testikuva pilvisestä taivaasta kertoi kennosta sen, miten välttämätön puhdistus on ja toinen kuva sai aikaan tyytyväisen ilmeen, vaikka jotakin kennolle jäikin seuraavaan puhdistuskertaan.
Kun näet jättiläisen, tarkasta ensin auringon 
Onko tämä syksyn merkki, kun rannoilla on veneitä nurinpäin? Miksi nyt jo, kun ilmat ovat vielä kesäisiä ja rannat ruskan kultaamia?
Jospa näitä veneitä ei ole käännetty käyttöön koko kesänä, jos ovat hylättynä maanneet tuossa asennossa koko kesän.
Sotuvene ei ole kovinkaan suosittu kuntoiluun, ja määräykset estävät perämoottorin käytön tällä järvellä, siksi monet venheet ovat saaneet lojua hyljättynä koko kauniin kesän.
Tässä eräänä päivänä painoin käden pakoputken päähän, josta sain kämmenen nokiseksi ja oivalsin, että putkessa on pieni vuoto. En yrittänyt konttailla auton alle, vaan soitin eilen tuttuun korjaamoon, kertoen että pitänee putkea hitsata. Aika löytyikin heti tälle aamulle. Ajoin korjaamoon kello 
Kassalla todettiin, että noin pienestä työstä ei nyt kirjoiteta laskua. Sehän kyllä sopii minulle, tulen kyllä toistekin, totesin kiitellen ystävällisestä palvelusta.
Jos en nuku hyvin ensiyönä tai nousen huomenaamuna väärällä jalalla, tai jos minulla on jokin paikka kipeänä, tai jos olen muuten harmissani, pyrin olemaan hiljaa pilaamatta muiden hyvää päivää.
Illat ovat jo niin pimeitä, että oikein pitää muistella, milloin kelloja siirretään talviaikaan. Onhan tässä vielä aikaa sillä talviaika alkaa lokakuun viimeisenä sunnuntaina, johon on vielä aikaa 5½ viikkoa.
Annetaan kesän jatkua ja poimitaan metsistä puolukoita ja sieniä, sillä niitä on siellä nyt todella paljon. Jos pitäisi etsiä vielä parempaa marjapaikkaa niin sitten pitää mennä kauppatorille.
Wikipedia.
Kesäaika alkaa EU:ssa maaliskuun viimeisenä sunnuntaina kello
Kaupungissa asuvat ihmiset ovat muuttolintuja, jotka keväällä lähtevät parvena maalle mökeilleen. Jotkut asuvat kesäasunnoissaan pidempään yhtäjaksoisesti, mutta jotkut ajavat muuttomatkan edestakaisin viikoittain. Kahden asunnon malli kuluttaa tankeittain fossiilista polttoainetta.
Mökkimatkoihin kuluu aikaa ja varmaan joskus kuluvat hermotkin, joita sitten siellä maalla ladataan. Kakkosasunnon ympärivuotisuus on investointi, joka antaa työtä monille, rakentajista - lumenauraajiin. Pienelle kansantaloudelle tällaisesta kulutuksesta on hyötyä.
Kesäasuntojen määrä on tasaisesti kasvanut ja monet rantamökit ovatkin todellisia hirsilinnoja, joiden mukavuus on hyvää omakotitasoa. Mökkeilystä on tulossa ympärivuotista, jolloin pitkiä matkoja ajetaan kelillä, kuin kelillä.
Onneksi ei meillä ole tiukkoja määräyksiä, kuten entisessä Neuvostoliitossa, jossa piti olla sisäinen passi. Se olisikin yhtä leimaamista, kun jokainen mökkikuntaan meno pitäisi todentaa omaan passiin. Niin olemme vapaita, kuin muuttolinnut.
Jyväskylän Ween ja Maan Wiljaa, on sellainen tapahtuma, jossa on vuosittain käytävä ostoksilla. Jo perinteinen tapahtuma on yleensä kylmä tuulinen tai sateinen. Tänään se oli vain sateinen ja märkä.
Tapahtuma on muutettu satamasta Messukadun varteen, johon se paremmin sopiikin, sillä väkeä liikkuu aina paljon tuossa tapahtumassa. Nyt on lisäksi tänään juostava Finlandia maraton ja Messuhallissa Hyvän olon messut. Johonkin aikaan messuhallissa tuntui lievää happivajausta, kun märkä kansa hyöri messupöytien ympärillä.
Järjestäjien määrittelemä Viikonlopun yleisötavoite 50 000 kävijää saattaa hyvinkin täyttyä.
Jauhot ovat halpoja elintarvikkeita, mutta siitäkin huolimatta toivoisi tuotteen olevan myös hajunsa ja makunsa puolesta käyttökelpoista. Yleensä näin onkin, myös tämän tuotteen kohdalla. Nyt kuitenkin satuin valitsemaan sellaisen talkkunapussin, joka jää syömättä vaikka parasta ennen päiväykseen on vielä aikaa kuukausitolkulla.
Selasin kauppakuitteja, mutta ei sitä löytynyt, joten en ole sata varma, mistä kaupasta pussukan olen ostanut. En viitsi sitä minnekään kauppaan kiikuttaa, ja arpoa onko se juuri heidän hyllystään. Valmistajalle tosin laitoin sähköpostia ja valokuvan pussista. Säilytän pussin toistaiseksi, jos valmistaja haluaa saada kyseisen tuotteen niin pyynnöstä sen kyllä heille postitan.
Työelämässä oli helppoa, kun esimies loi toiminnalle raamit ja työni oli siirtää tavoitteet omalle ryhmälle. Eläkeläisenä tämä on vaikeampaa, joskin vaimo on vaativa päällikkö, mutta se ei ole samanlaista.
Kaikissa harrastuksissa pitää nyt entistä enemmän ohjata itse toimintaansa. Olen yrittänyt luoda mielikuvan siitä millaista, mitä ja milloin haluan, samalla odotan että toiveeni toteutuvat. Olen huomannut, että tehdessäni alustavia suunnitelmia, joita korjaan muutaman viikon kuluttua, huomaan miten suunnitelma pahanen on jo hyvää vauhtia toteutumassa. Jos suunnitelmaa ei olisi, ei mikään etenisi, ei ainakaan haluttuun suuntaan. Jopa pienet asiat vaativat oman suunnittelunsa.
Aina ei pidä ajatella, että nyt mennään lujaa ja saavutetaan enemmän ja paremmin. Miten sellainen voisi olla hyvä tie, siinä stressaisi liiaksi ”tuttua miestä”. Tärkeintä on, kun saisin edes osan niistä asioista tehdyksi, jotka on kuitenkin tehtävä.
Harrastelijalla ei työn tulos ole yleensäkään parasta mahdollista, mutta koska vain tekemällä oppii, niin vaikeimmatkin asiat tulevat paremmin tehdyksi, kun on huolellinen noissa pienissä puuhissaan.
Kesä on selkeästi kääntymässä syksyyn, kun puissa ja pensaissa on värikkäitä marjoja ja lehdissä ensimmäisiä ruskan värejä.
Ruskan värien lisääntyessä tulen olemaan enemmän veneellä, enkä unohda kotiin myöskään kameraani
Helsingin-sanomat uutisoivat tänään vehnän hinnan kohoamisesta ja sen vaikutuksesta viljatuotteiden hintoja korottavasti. Linkki uutiseen!
Aamulehti puolestaan kirjoitti 30.8 ruisleivän hintajakautumasta, jonka mukaan, ruisleivässä raaka-ainetta on vain 4,5 % leivän hinnasta, Mylly, leipomo ja verot muodostavat hinnasta leijonanosan. Tuskin vehnäleipä poikkeaa tästä kovinkaan paljon, joten mahdollinen hinnannousu johtuu suurimmalta osiltaan muista syistä.
Aamulehti
Ruisleivän hintajakautuma:
Jotkut ovat jättäneet hyvästit televisioille, kun sen ohjelmatarjonta lisääntyy ja monipuolistuu, mutta lehtien tilauksista luopumisesta ei juurikaan puhuta.
Posti toi 218 euron laskun päivälehden kestotilauksesta. Tuolla rahamäärällä ostaisin dieselpolttoainetta noin
Luen mielestäni paljon, mutta päivälehteä, vain selaillen. Suurimman osan uutista kuuntelen radiosta ja televisiosta tai saan muun sähköisen median kautta.
Päivälehti on kuitenkin niin totuttu tapa, että ei siitä kannata poisoppia, voisi olla, että tilaus tulisi aika pian uudistettua, joten antaa vain Keskisuomalaisen saapua postilaatikkoon seuraavankin vuositilauskauden. Mitähän, jospa varaisinkin lehden lukemiseen nykyistä enemmän aikaa. Ainakin Laatikaisen pääkirjoitukset ovat aina luettavan mielenkiintoisia. Jospa säästänkin luontoa, vähentäen autolla liikkumista.
Kestävän kehityksen ajatukseen ei sovi luonnonvarojen rajaton tuhlaileva hyödyntäminen. Elintarvikkeiden kulutus kasvaa jatkuvasti erityisesti Aasian mantereella. Maapallon väkimäärä lisääntyy vauhdilla, joten ruokaa ja pudasta vettä tarvitaan paljon, kuten myös energiaa. Ruuan tehotuotannosta on hyvänä esimerkkinä GMO soijan tulo karjanrehuihin, ja sitä kautta myös ihmisravinnoksi. Voinemme olla varmoja, ettemme itse syö manipuloitua soijaa missään tuontituotteissa, mutta globaali ekokatastrofi voi tulla mahdolliseksi tällä menolla.
Ei taida kukaan uskoa siihenkään että siirtogeeneihin perustuva ruuantuotanto olisi kokonaan riskitöntä. Tuskin kuluu monia vuosia, kun puhutaan geenimanipuloidun lihantuotannon puolesta.
Vaikuttaa surkuhupaiselta miten Suomen liito-oravia ja valkoselkätikkoja suojellaan. Niiden asuinsijat ovat lähes ”pyhiä paikkoja”, verrattuna ihmisen ja hänen tulevaisuutensa suojeluun.
Teknologian kehittyessä tavoitteena on päästä sellaiseen tasoon, ettemme saastuta asuinseutujamme kohtuuttomasti, emmekä aseta riskinalttiiksi omaa terveyttämme. Erityisesti atomivoima on pitkässä juoksussa suuri riskitekijä, mutta elintason parantamiseksi tarvitaan paljon energiaa, joten ilman ydinvoimaa ei ilmeisesti selvitä.
Suomalaisina me olemme syrjässä suurista väestökeskittymistä, mutta se on vain näennäinen ilo, sillä vedet ja ilmasto ovat alati liikkeessä. Sateet ja tuulet voivat kuljettaa mukanaan saasteita hyvinkin kaukaa.
Paras tapa vaikuttaa, on noudattaa omassa elämässään kestäviä periaatteita. Mikäli kaikki muutkin (yli 6 miljardia ihmistä) tekevät samoin, niin silloin me ja jälkeemme tulevat elävät onnellisessa maailmassa.
Kuvassa Erkki Kalmarin biokaasuautoOn vain sen verran suuri, että sen kompensoiminen turhia ajoja vähentämällä tai ajotapaa rukkaamalla ei taida onnistua.
Voisi tuossa autoliiton laskelmassa olla mukana näitä ekologisia vaihtoehtoja, sillä vähän ajavalle autosta luopuminen voi olla harkittava ratkaisu. Autosta poisoppiminen ei ole nykyihmiselle mitenkään mieluinen ratkaisu.
Siirry: Autoliiton laskelmaan!
Syksyn merkit näkyvät luonnossa, mutta on niitä paljon muitakin. Erilaiset yhdistykset ja kerhot aktivoituvat toimimaan kesätauon jälkeen. Olen tänään ollut erään yhdistyksen ensimmäisessä kuukausi-illassa. Tuttu pororukka yli 20 henkeä oli paikalla, siinä sitä vaihdettiin kuulumisia, ja keskusteltiin digi TV:stä.
Kaikki tuntuivat jatkavan telkkarin katselua, mutta ei se siirtyminen ole ihan ongelmitta mennyt. Monilla tuntui kuvassa olevan häiriöitä, ääni napsahtelee ja paukkuu. Joku vanhempi boksi hukkaa kanavat. Oli joukossa sentään tyytyväisiäkin. Monet suunnittelevat jo vanhan boksin vaihtoa uudenpaan ja kalliimpaan tallentavaan. Digiboksin ja tietokoneen yhteiskäytöstäkin oli puhetta.
Onkohan sellaista vaihtokovalevyllistä boksia, jonka kovalevyä, voi käyttää myös tietokoneen lisämuistina. Siihen ei meidän joukosta löytynyt asiantuntemusta, mutta sellainen boksi kiinnostaisi minuakin.
Ei tässä tontilla montaa omenapuuta ole, sillä eivät ne oikein hiesusavimaassa menesty. Pahinta kaikesta on kuitenkin lähes kesyyntyneet rusakot, jotka talvella verottavat omenapuiden alimmat oksat, joskus runkoakin. On niitä suojattu verkoilla ja hajusteilla ym. Ovelia rusakot ovat, tai sitten ainakin viisaita.
Nyt näitä vähiä omenoita on syönyt pihlajanmarjakoi. Ei sekään ole mikään ihme, kun ei tänä syksynä ole pihlajanmarjoja, joten koiden on pakko etsiä korvaava ravintoa. Sen verran minulla on luomuhenkeä, että torjunta-aineita en suuremmin suosi. Eivät ne oikein käytettynä ole haitallisia, mutta suhteessa hyötyyn, niihin ei mielestäni ole tarvetta.
Rounruppia pitää käydä maanantaina ostamassa, sillä vattu on tullut, jo siihen ikään, että sen poistamisen aika on nyt. Keväällä istutimme jo vattua uuteen paikkaan, joten tuo vajaa ½ aaria joutaa ensi kesänä jollekin muulle kasville. Se on nyt niin multavaa, että siinä voisi viljellä vaikka kurpitsaa. Naapurin tallilta voikin hakea siihen kunnollista hevonsontaa syysmuokkauksen alle.
Kuitenkin kaikki kukat ovat saaneet aikansa kukoistaa ja loistollaan viihdyttää. Vielä sentään voi hetken nauttia hallan kiihdyttämän antosyaanin aiheuttaman ruskan loistosta. Jotkut kesäkukat ovat ehtineet valmistaa suuren siemensadon, joten ainakin orvokkia riittää ensi kesäksi. Perennat ovat vahvistaneet juurakoitaan, joista riittää jaettavaa, vaikka naapureille. Sipuleissa ja mukuloissa piisaa vaikka vähän myyrienkin talviruuaksi. Tosin noita karvapalloja ei olekaan tänä kesänä paljoa näkynyt. En ole tavannut myöskään tontilla perinteisesti talvehtinutta siiliperhettä. Niille on olemassa mainio talviunipaikka suuren risukasan sisustassa, mutta onko siilin käynyt huonosti vilkkaita pikiteitä ylittäessään.
Niin mutta nyt tulikin mieleen, että muoviseen kasvihuoneeseen pitää viedä yöksi sähkölämmitin, jotteivät tomaatit ja kurkut vielä ensiyönä paleltuisi.
Einari joutui heti häätöäänestykseen, yhdessä Marian kanssa. Veikkaan, että Einarin aika jää lyhyeksi BB talossa.
Digiaika tuonee meille paljon uutta ja ihmeellistä, joten jään odottamaan kaikkea sitä tulevaa suurella mielenkiinnolla.
Taas on se aika, jolloin ikuisopiskelijat ilmoittautuvat kansalais- ja työväenopistojen kursseille. Tarjontaa näyttäisi olevan riittävästi, mutta sopivan kurssin valinta ei aina olekaan niin helppoa. Mikäli olet oikein innostunut niin, ilmoittaudut useammalle, jaksamatta motivoitua yhteenkään kunnolla.
Minä suoritin tänään ilmoittautumisen, mutta osallistun vain yhdelle kurssille. Se riittää minulle. Nyt ennen kurssin alkua pitää trimmata asennetta, asettaa odotusten mukainen tavoite. Se vaatii näkökantaa, kun kaikki on kiinni osallistujista, siitä ryhmästä ja tietenkin myös opettajasta.
Tähän minun valitsemaan kurssiin kuuluu 29 tuntia syyskaudella ja kevätpuolella 48, joten on siinä puuhaa pitää innostusta yllä.
Petokalojen ja ruokasienten myrkkypitoisuudet ylittävät yhä EU:n suositukset eteläisessä Suomessa. Sienet kehotetaan esikäsittelemään huolellisesti. Evira suosittelee petokaloja syötäväksi 1-2 kertaa kuussa.
Hyvä, että ympäristöä tutkitaan ja meitä valistetaan!
Teollisen ruuan ympärillä on aika ajoin melkoisia kohuja. Vuosikymmeniä sitten margariinin valmistus oli vahvasti esillä, sitten oli makkaran raaka-aineet tapetilla ja maksatuotteiden korkea A-vitaminnipitoisuus ym. Nyt vuorossa ovat -Ruokakermasta löydetty dioksiini ja GM-rehujen tulo lihasikojen ruokintaan. Vaikuttavatko nämä ihmisten terveyteen, ovatko siitä edes tutkijat täysin varmoja?
Nykyisin kuluttaja on mitä suurimmalla määrin kaupan myymän teollisen ruuan, tai ainakin raaka-aineiden käyttäjä. Toivottavasti ruokaketju ei toimi asiakkaidensa terveyttä vaarantaen, sillä omavaraistalouteen ei ole paluuta. Pienille yilateurastamoille nyt saattaa tulla uusi markkinarako.
Lihatalojen tavoitteena on ainakin ollut halu säilyttää suomalainen puhdas elintarviketuotanto ja luottamus suomalaiseen elintarvikeketjuun, pellolta kuluttajan pöytään.
Jos kerma valmistetaan jostakin muuta kuin meijerissä käsitellystä maidosta, jonka sakeuttamiseen voidaan käyttää, vaikka vain lievästi myrkyllistä ainetta, haluan jättää sellaisen ”Ruokakerman” ostamatta
Kuluttajalla tulee olla myös mahdollisuus valita possunliha, joka on joko kotimaisella viljalla syötettyä ”Viljasikaa” tai sitten rehussa on ollut mukana GM soijaa. Kyllä siitä pitää olla pakkauksessa tieto kuluttajalle. Sama koskee myös makkara- ja muita lihatuotteita.
On ymmärettävää, että teurastamoissa ja lihanleikkamoissa on vaikea pitää erilaisella ruokinnalla syötettyjen sikojen ruhot ja lihalajitelmat erillään. Se aiheuttaa tietenkin kustannuksia, jotka ovat ensisijassa rasittamassa teollisuuden katetta.
Kauppa opettaa tarjouksillaan meitä ostamaan mistä halvemmalla saadaan, mutta laadusta tinkimättä.
Kansalaisena ihmettelen Alpo Rusin tapausta, sillä syntyy vaikutelma, että jotkut hutiloivat hommissaan. Ilman näyttöjä ei voi syyttää rikoksesta. Tuntuu kuin olisi ajateltu, että hänellä olisi ollut mahdollisuus toimia vakoilijana.
Kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus tehdä rikoksia, mutta harva sellaisiin syyllistyy. Rusin kohdalla on käytetty paljon aikaa ja rahaa, jolla hänen rehellisyytensä on toteennäytetty.
Saako hän vahingonkorvausta valtiolta, onkin sitten varmaan vaikea ratkaista. Oikeuden pitää tehdä siitä aikaan oikeudenmukainen päätös. Veikkaan, että tässä asiassa nettoavat eniten asianajajat.
Vaikuttaa hyvältä sillä, että taas on televisiosta tullut kiinnostavaa ohjelmaa. Muuttuuko kaikki nyt sitten aivan erilaiseksi, kun kuukauden vaihteesta siirrymme digiaikaan.
Elilen ulkolinjalla tullut Andrei Nekrasovin dokumentti Litvinekosta herätti monenlaisia kriittisiäkin ajatuksia. Mikä on totuus, siitä on ainakin tällaisen ohjelman jälkeen mahdotonta sanoa mitään. Varmaan Litvinenkon paljastuskirjalla oli oma syynsä tapahtuneeseen. Anna Politjovskaja kuten ja Litvinenko vaikuttivat mielipiteillään omaan kohtaloonsa. Ilmeisesti he ovat olleet lähellä totuutta, mutta tuskin heidän murhaajiaan Venäjällä halutaan kiinni saada.
Sen verran ohjelma herätti ajatuksia, että varasin kirjastosta Venäjä kuilun partaalla kirjan. Kirja vaikuttaa varausjonon pituudella mitattuna, nyt hyvin suositulta.
Meitä jokamiehiä on melkein joka lähtöön sillä kaikkiin lukemattomiin liikuntalajeihin riittää harrastajia. Sitten on lisäksi lukematon määrä erilaista hyötyliikuntaa, kuten nurmikon leikkuu, kasvimaan hoito, metsästys ja kalastus sekä sienestys.
Suomessa sienestys kuuluu jokamiehen oikeuksiin, joten sitä voi harrastaa ilman sen kummempia välineitä. Kori ja jonkinlainen sieniveitsi tosin on hyvä olla matkassa. Sienestys vaatii älyä, sillä on älytöntä hakea siniä sellaisista paikoista, joissa niitä ei taatusti kasva. Tosin sellaista paikkaa ei juuri taida olla näin sateisena ja lämpimänä kesänä.
Sienien tunnistaminen on sitten oma älylajinsa, sillä ainakin myrkylliset sienet on osattava erotella pois. Varminta on kerätä vain taatusti tuntemiaan sieniä, silloin ei vaaranna omaa ja toisten henkeä ja terveyttä. Vahverot, rouskut, tatit ja haperot ainakin on helppo oppia tunnistamaan.
Sienimetsässä kulkija on liikkuvampi, kuin mustikan kerääjä. Sienimetsässä voi kävellä helposti kauemmas kotoa, joten jonkinlainen varmuus paluusta pitää olla. Parasta on, ettei kovin etäälle lähde ainakaan yksin hortoilemaan.
Hirvikärpäset ovat näin syksymmällä varmoja seuralaisia, jotka usein seuraavat matkassa aivan kotiin saakka.
Sieniä on hyvin, mutta nyt sammalikko on helteiden johdosta niin kuiva, että kunnon sade on sienestäjän toivelistalla.
Muuten Männyntuoksuvalmuskaa (Matsutakea) en ole tavannut vielä tai sitten se on jäänyt tunnistamatta. Tosin en ole tunnistanut tätäkään kuvaamaani sieniryhmää.
