Herätä ajatuksia

Valokuvaus on ehtymätön harrastus, jossa on aina jotakin uutta opittavaa, sillä jokainen kuva on jotakin muutakin, kuin pelkkä paperinpala kädessä tai tietokoneen ruudulla vilahtava bittivirta. Jokainen kuva on ainutlaatuinen ja se on ainakin itselle tärkeä, muuten sitä ei pidä ottaa, tai se on heti hävitettävä.

Kuva kertoo tarinan ohi menneestä hetkestä, jossa on aina joitakin kiinnostavaa. Kuvaaminen opettaa ympäristön havainnoimista, se kuin avaisi silmät paremmin näkemään sellaisia asioita, jotka muuten hukkuvat kohinaan.

Kuvaa jota kukaan ei katso ei ole olemassa.

Tiedätkö millainen ääni metsässä kuuluu, kun kelo romahtaa jäiseen maahan?

Sitä ei tiedä kuin sellainen ihminen, joka on ollut paikalla, tai se on tallennettu ääninauhalle tai muuten tallennettu. Kuvat kertovat kuvaajan kokemuksista ja näkemyksistä.

Kuvatessa pitää ajatella, ainakin saman verran, kuin yleensä näkemäänsä pohtii, jos aihe ei herätä ajatuksia, miksi sitä pitäisi kuvatakaan. Valokuva otetaan siksi, että kuvaaja haluaa välittää kokemuksensa muille, tai ainakin itse haluaa muistella kokemaansa. Ei kuvalla ole merkitystä, jos sille ei ole katsojaa. Vahassa kenkälaatikossa ikuisesti lojuvat kuvat ovat kaikilta hukassa.

Pitää päättää: -Minä en hukkaa aikaani, vaikka jonkun mielestä en voisi onnistua. Merkitystä on vain sillä olenko itse samaa mieltä.