Tuli tarve saada yhteinen valokuva vaimosta ja itsestäni, eikä ollut ketään innokasta kuvaajaa paikalla, joten se kuva piti itse värkätä. Siinä huomasin miten tärkeä tehtävä, sillä laukaisijan painajalla on. Vaikka itselaukaisija toimii hienosti ja vilkkuvalo ilmoittaa milloin suljin räpsähtää, niin ei se ole sama asia, kuin ihminen, joka katsoo, että kuvattavan silmät ovat auki ja katseet ovat synkronisia.
Muutaman sarjan jälkeen oli pakko hyväksyä yksi joukosta, mutta harmittavan vaikeaa puuhaa itsensä kuvaaminen oli. Nyt sitten on jotakin oppinut siitäkin asiasta, joten seuraavan yhteiskuvan ottaminen voi olla jo helpompaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti