Kestävän kehityksen ajatukseen ei sovi luonnonvarojen rajaton tuhlaileva hyödyntäminen. Elintarvikkeiden kulutus kasvaa jatkuvasti erityisesti Aasian mantereella. Maapallon väkimäärä lisääntyy vauhdilla, joten ruokaa ja pudasta vettä tarvitaan paljon, kuten myös energiaa. Ruuan tehotuotannosta on hyvänä esimerkkinä GMO soijan tulo karjanrehuihin, ja sitä kautta myös ihmisravinnoksi. Voinemme olla varmoja, ettemme itse syö manipuloitua soijaa missään tuontituotteissa, mutta globaali ekokatastrofi voi tulla mahdolliseksi tällä menolla.
Ei taida kukaan uskoa siihenkään että siirtogeeneihin perustuva ruuantuotanto olisi kokonaan riskitöntä. Tuskin kuluu monia vuosia, kun puhutaan geenimanipuloidun lihantuotannon puolesta.
Vaikuttaa surkuhupaiselta miten Suomen liito-oravia ja valkoselkätikkoja suojellaan. Niiden asuinsijat ovat lähes ”pyhiä paikkoja”, verrattuna ihmisen ja hänen tulevaisuutensa suojeluun.
Teknologian kehittyessä tavoitteena on päästä sellaiseen tasoon, ettemme saastuta asuinseutujamme kohtuuttomasti, emmekä aseta riskinalttiiksi omaa terveyttämme. Erityisesti atomivoima on pitkässä juoksussa suuri riskitekijä, mutta elintason parantamiseksi tarvitaan paljon energiaa, joten ilman ydinvoimaa ei ilmeisesti selvitä.
Suomalaisina me olemme syrjässä suurista väestökeskittymistä, mutta se on vain näennäinen ilo, sillä vedet ja ilmasto ovat alati liikkeessä. Sateet ja tuulet voivat kuljettaa mukanaan saasteita hyvinkin kaukaa.
Paras tapa vaikuttaa, on noudattaa omassa elämässään kestäviä periaatteita. Mikäli kaikki muutkin (yli 6 miljardia ihmistä) tekevät samoin, niin silloin me ja jälkeemme tulevat elävät onnellisessa maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti