Meitä jokamiehiä on melkein joka lähtöön sillä kaikkiin lukemattomiin liikuntalajeihin riittää harrastajia. Sitten on lisäksi lukematon määrä erilaista hyötyliikuntaa, kuten nurmikon leikkuu, kasvimaan hoito, metsästys ja kalastus sekä sienestys.
Suomessa sienestys kuuluu jokamiehen oikeuksiin, joten sitä voi harrastaa ilman sen kummempia välineitä. Kori ja jonkinlainen sieniveitsi tosin on hyvä olla matkassa. Sienestys vaatii älyä, sillä on älytöntä hakea siniä sellaisista paikoista, joissa niitä ei taatusti kasva. Tosin sellaista paikkaa ei juuri taida olla näin sateisena ja lämpimänä kesänä.
Sienien tunnistaminen on sitten oma älylajinsa, sillä ainakin myrkylliset sienet on osattava erotella pois. Varminta on kerätä vain taatusti tuntemiaan sieniä, silloin ei vaaranna omaa ja toisten henkeä ja terveyttä. Vahverot, rouskut, tatit ja haperot ainakin on helppo oppia tunnistamaan.
Sienimetsässä kulkija on liikkuvampi, kuin mustikan kerääjä. Sienimetsässä voi kävellä helposti kauemmas kotoa, joten jonkinlainen varmuus paluusta pitää olla. Parasta on, ettei kovin etäälle lähde ainakaan yksin hortoilemaan.
Hirvikärpäset ovat näin syksymmällä varmoja seuralaisia, jotka usein seuraavat matkassa aivan kotiin saakka.
Sieniä on hyvin, mutta nyt sammalikko on helteiden johdosta niin kuiva, että kunnon sade on sienestäjän toivelistalla.
Muuten Männyntuoksuvalmuskaa (Matsutakea) en ole tavannut vielä tai sitten se on jäänyt tunnistamatta. Tosin en ole tunnistanut tätäkään kuvaamaani sieniryhmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti