Kirjatohtori Päivi Kannisto ottaa tänään blogissaan kantaa anonyymi blogeihin. Valtaosa meistä kuuluu "nimettömien" ryhmään. Häpeämmekö tuotoksiamme vai onko nimettömyydelle mitään todellista syytä? Blogissa vain on tapana esiintyä peitenimen suojassa.
Sananvapaus juuri antaakin tämän mahdollisuuden, joten oikeaa henkilöllisyyttä ei tarvitse paljastaa. Suurin osa blogijutuista taitaa olla juuri pöytälaatikkotuotoksia, joiden julkisuutta ei edes ajatella, vaikka ne ovatkin jokaisen kieltä osaavan netinkäyttäjän ruudulta luettavissa. Nettikirjoittamisen pitää olla sellaista, että tekstin voi antaa kenen tahansa luettavaksi, joten salaisuuksia tai mitään hävettävää ei pidä paljastaa.
Voi olla, että jotkut blogaajat haluavat esiintyä uuden elämän roolissa, ja sekin heille suotakoon. Monilla kirjoittelu tapahtuu ajankuluksi, jolloin se on omaehtoista terapiaa, esimerkiksi suuren elämänmuutoksen jälkitilassa.
Minusta bloggaus ei ole tarpeen tyydyttämistä, mutta muuten on mukava "veistellä lastuja". Vastuu jää lukijalle, jolla on mahdollisuus seurata blogia, tai sitten unohtaa se. Itse olen noin 30 blogin aktiivinen seuraaja, mutta tuo suosikkilistani elää todella paljon.
Kirjatohtori saa varmaankin monet bloggaajat kommentoimaan suoraan hänen blogiinsa, tai ajattelemaan asiaa omissa ympyröissään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti