Hän on sellainen hiljainen mies, joka tarkkailee ympäristöään ja harrastaa mukavia tilanteeseen sopivia sutkauksia ja hoitelee omakotitalonsa laajaa pihaa.
Soitin keväällä Jaakon lankanumeroon, johon vastasi Maija. Kysyin mahtaisikohan Jaakko lähteä tänään minun kanssani ajelemaan tuonne kylälle, mentäisiin istumaan? — En mää usko, että Jaako ny lähtee, se on vähän ollu huonos kunnos. No mikä sille nyt on tullut? Kertokoon ite, mä pyydän sen puhelimeen, sanoi Maija.
Juttelemme Jaakon kanssa vähän ilmoista ja kysyn, lähtisikö hän mukaani tuonne kylälle? — En mää taida lähteä, kun on vähän veto heikentynyt. No kerro?
- Mää kävin lääkärissä ja olen nyt hypännyt siellä jo monesti. On otettu paljon verikokeita ja koelpalakin otettiin ja nyt on tullu semmonen tuomio, että mul on syöpä. Ei se ole kovin paha, mutta se on nyt todettu imusolmukesyöväksi. Hoitona mulle aletaan antaa sitä solumyrkkyä, kolmen viikon väleinVai niin, sitten ymmärrän, ettei sinua huvita lähteä. -Ei nyt, mutta katotaan joskus toiste.
Aika suuri yllätys oli kuulla tuollainen uutinen, joten millainen shokki se mahtaa olla sairastuneelle itselleen. Sitä nyt on turha kuvitella, koska tiedän sen olleen rauhalliselle Jaakollekin paha asia.
Tässä on nyt sitten pidetty yhteyttä kuten ennekin tai ehkä vielä enemmän, kuin aikaisemmin. Joskus Jaakko on pyytänyt minut viemään hänet sairaalaan, jossa hänelle on annettu solumyrkkyhoitoa, olen myös hakenut hänet siltä, jos hän on sitä pyytänyt, sillä hän ei mene mielellään hoitoon omalla autolla, lieko siitä tullut lääkityksestä joskus huonovointiseksi.
Hän leikkautti tukan pois, sillä solumyrkyn vuoksi se kuitenkin lähtee, muutenkin Jaakko on muuttunut entistä vakavammaksi ja laihtunut mies on.
Jatkuu joskus myöhemmin…
Linkki: Stytostaatti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti