Lastun aiheen löytäminen voi olla helppoa, tai sitten tuore lastu uppoaa, koskaan virran pintaan pulpahtamatta. Minä ajattelen, että blogini voisi olla, rasia, johon tyhjennän taskuni illalla. Päivän mittaan niihin on jotakin kertynyt, vaikka eläkeläisen taskut ovat aika tyhjät. Työstä vapaana, on ainakin paremmin aikaa paneutua ajattelemaan ja kirjoittamaan, joten bloggaaminen voi korvata jollaintavoin taakse jääneen työn.
Kaikki blogit eivät pulpahda koskaan pintaan, mutta jokaisella on varmaankin joitakin lukijoita, ainakin kävijöitä. Jotkut ovat niin asiapitoisia, että ihmetyttää, että kukahan jaksaa seurata niitä päivästä toiseen.
Tietävätkö bloggaajat miksi he harrastavat verkkoon kirjoittamista. Entistä sekavammaksi minun ajatukseni tulee, seuratessani Blogilistan tuoreita tapahtumia. Monilla blogeilla on melkoisia kävijämääriä, mutta mitä kävijät niistä etsivät ja kenelle bloggaajat kirjoittavat?
Tulevaisuus on aina heti tämän kuluneen hetken jälkeen, koska juuri ajateltu ajatus jää historiaan. Bloggarina taidan tehdä omaa historiaani, suuremmin välittämättä siitä kiinnostaako se ketään muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti